Johtajuuden ristiriidat

Kuuntelin kirjan ja päällimmäiseksi minulle jäi mieleen, miten ihmeessä kirjoitan tästä hyvän kirjablogin? Kirjassa oli todella paljon mielenkiintoisia tarinoita ja muita seikkoja, mutta ne kuitenkaan eivät riitä hyvään kirjablogiin. Jo kirjan alussa kerrottiin, ettei tämä ole normaali johtajuudesta kertova opus, joka kertoisi yhden oikean tavan johtaa, vaan tämä toisi ennemminkin esille johtajuuden ongelmia ja keinoja ymmärtää niitä. Kuunnellessani kirjaa ajattelin myös sitä, kenelle voisin suositella kyseistä kirjaa ja mielestäni kirja olisi hyvä niille, jotka ajattelevat johtajansa olevan huono tai niille johtajille, jotka haluavat lukea opuksen, josta löytää yhden oikean tavan johtaa. Se miksi suosittelisin tätä kirjaa johtajalle, joka haluaa löytää yhden tavan, on se, ettei sellaista tapaa ole.

Alf Rehn on johtajuuden tutkija ja opettaa myös yliopistoissa, kirjassa olikin paljon mielenkiintoisia kertomuksia esimerkiksi hänen asiakkaistaan. Hän toi aina kertomuksissaan esille myöskin jonkin opetuksen, usein viitaten kirjaan ”start with why”. Johtajuudessa se onkin hyvä kysymys: ”miksi?”, monilla johtajilla saattaa olla lukuisia ideoita uudistuksiin tai mihin vain, mutta aina tulisi kysyä itseltään ennen tekemistä, miksi, tämä pieni kysymys tuo esille asioita, jotka varmasti vaikuttavat päätökseen.

Ehkä suurin kolahdukseni kirjassa oli, kun Alf Rehn sanoi jonkin lauseen yhteydessä kutakuinkin näin: ”tällainen toiminta sopisi hyvin pomolle, muttei johtajalle”. Itse olen aina ajatellut pomon ja johtajan samana henkilönä, tämä kuitenkin sai miettimään asiaa tarkemmin ja eihän se niin ole. Pomo saattaa käskeä ja komentaa ja siinä se. Johtaja käskee ja komentaa, mutta seuraa työn edistymistä ja auttaa tarpeen tullen. Johtajan on myös tärkeämpää osata johtaa niin organisaatiota kuin ihmisiä, pomolle riittää, kun sanoo eteenpäin sen mitä hänelle on sanottu. Näin itse ajattelin näiden kahden eroavan toisistaan, kun sitä pohdiskelin. Yritin myöskin googlettaa ”pomo vs johtaja”, mutta nopealla selailulla en löytänyt mitään järkevää tekstiä.

Osuuskuntatoimintaan ja projekteihin hyödyksi tämä kirja? Ehkä. Tästä voi kenties voisi saada vinkkejä kaverijohtamiseen, joka osuuskuntatoiminnassamme on tärkeää. Suoraan tekemiseen tässä kuitenkaan ei ole yhtäkään selkeää ohjetta.

Alf Rehn, 2017

Tee, toimi, saa aikaan

Kirjan lukeminen oli minusta tylsää, se kirjasta jäi päällimmäiseksi mieleen. Kirja oli todella itseään toistava, jotkin sanat saattoivat toistua samalla sivulla yli viisi kertaa. Kirjan aihe kuitenkin oli ihan hyvä. Aiheena kirjassa oli toimeenpanon kehittäminen ja johtaminen.

Kirjassa painotettiin paljon sanaa motivaatio. Siinä tuli esille kuitenkin myös sana volitio, joka tärkeydellään peittoaa motivaation. Kaikillehan motivaatio on tuttu asia, joistakin asioista innostuu ja silloin motivaatio on erittäin korkealla kyseisen asian eteenpäin viemiseksi, ja päinvastoin, kun asia ei ole niin itselle mielenkiintoinen niin ei sen eteen saa silloin tehtyäkkään juuri mitään. Tällöin sana volitio tulee esille, joka tarkoittaa tekemistä jolla saavutetaan päämäärä. Volitio on taito säädellä ja hyödyntää omaa henkistä pääomaa sekä ympäristötekijöitä omien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Taitona volitio on käytettävissä eri tilanteissa, ja taitoa voidaan johtaa. Toimeenpanon taito muuttaa innostuksen tekemiseksi, ja sen kehittäminen lisää sekä työhyvinvointia että henkilöstötuottavuutta.

Ria Parppei,  2018.

2 pistettä.

Yritä edes – Jaakko Lyytinen & Kirsi Piha

Kirja esittelee itsensä siten, että etsii valoisammat puolet yrittäjyydestä, mutta retorisesti aloittaa kuitenkin luettelemalla syyt, miksei suomalaiset yritä. Perustelut sille lyhkäisyydessä on, että suomalaiset pyrkivät turvallisuuteen, ei haluta ottaa vierasta pääomaa, suomessa on liian pienet markkinat ja negatiivinen ilmapiiri.

Kirja esittelee 32 yrittäjää, ja jakaa heidän tarinansa, miten heistä tuli yrittäjiä. Yritä edes kirja on mukaansa tempaava tarinoiden takia, mutta koska kirja on 14 vuotta vanha, osa kirjan yrityksistä saattaa olla jo menneen talven lumia. Se ei kuitenkaan poista näiden yrittäjien mukaansa tempaisevia tarinoita yrityksen synnystä ja yrittämisen iloista (sekä myös haasteellisuudesta).

Kirja muistuttaa kovasti Karo Hämäläisen ja Mika Mäkeläisen taivas+helvetti kirjoja. Jos haluat lukea tuoreempaa tietoa sisältävää kirjaa, suosittelen taivasta ja helvettiä. Kuitenkin Lyytisen ja Pihan yritä edes kirja ei poikkea kirjan opettavuuden ja yrittämiseen innostamisen kannalta oikein mitenkään Mäkeläisen ja Hämäläisen kirjasarjasta.

Kuten aiemmin lukemissani taivas + helvetti kirjasarjassa mielenkiintoisemmat yrittäjien tarinat yrittämisestä olivat tunnetuimpien nimien ja brändien, niin oli tässäkin kirjassa. Mielenkiintoisimmat tarinat yritä edes kirjassa minulle oli Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan eriskummallinen syntytarina, McDonalds franchising yrittäjä Hannu Summasen haastattelu sekä Hjallis Harkimon haastattelu.

Jos pidät tarinatyyppisestä, opettavaisesta sisällöstä sekä yrittäminen kiinnostaa, suosittelen lämpimästi tätä kirjaa.

Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa

Kirjoittaja: Catherine Fredman, Risto Siilasmaa
Kustantaja: Tammi
Kirjapisteet:

Yrittäjämäinen johtajuus, paranoidi optimistisuus ja skenaarioajattelu. Tulen keskittymään tässä blogikirjoituksessa näihin kolmeen edellämainittuun asiakokonaisuuteen hyödyntäen kirjaa: Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa.

Alkuun on hyvä selventää kirjan otsikon merkitys. Siilasmaa kuvaa paranoidia optimismia seuraavalla tavalla: ”Paranoidi optimismi tarkoittaa sitä, että kaiken pelon ja hämmennyksen keskellä voi olla optimisti, koska on vakuuttunut siitä, että käsillä oleviin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Samalla on oltava paranoidi sen suhteen, mikä voi mennä vikaan, näin on varauduttu ongelmiin myös silloin kun muut väittävät, ettei niitä ole.”