Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa

Kirjoittaja: Catherine Fredman, Risto Siilasmaa
Kustantaja: Tammi
Kirjapisteet:

Yrittäjämäinen johtajuus, paranoidi optimistisuus ja skenaarioajattelu. Tulen keskittymään tässä blogikirjoituksessa näihin kolmeen edellämainittuun asiakokonaisuuteen hyödyntäen kirjaa: Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa.

Alkuun on hyvä selventää kirjan otsikon merkitys. Siilasmaa kuvaa paranoidia optimismia seuraavalla tavalla: ”Paranoidi optimismi tarkoittaa sitä, että kaiken pelon ja hämmennyksen keskellä voi olla optimisti, koska on vakuuttunut siitä, että käsillä oleviin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Samalla on oltava paranoidi sen suhteen, mikä voi mennä vikaan, näin on varauduttu ongelmiin myös silloin kun muut väittävät, ettei niitä ole.”

Somekohut ja mainekriisit – Sallamaari Muhonen

Muhosen kirja Somekohut ja mainekriisit kertoo yrityksien kriiseistä ja antaa vinkkejä, miten karttaa kriisitilanteita sosiaalisessa mediassa ja miten toimia kohdatessaan kriisitilanteen.

Muhonen on haastatellut monia suuria yrityksiä. Kirja on selkeä, jokaisessa luvussa yksi kriisitilanne eri yrityksessä. Muhonen on jokaisessa luvussa pohjustanut tulevaa asiaa, sitten on kriisissä taikka some myllerryksen keskellä käyneen yrityksen haastattelu, ja lopuksi pieni neliö, jossa lukee ”mitä tästä opimme?” ja siinä on muutama pallo, jossa selvitetään mihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Asia on tietenkin yrityksille tärkeä. Varsinkin nykymaailmassa sosiaalisessa mediassa saatetaan yritys, tai brändi murskata helposti, jopa ilman syytä, alas, ellei yritys korjaa tilannetta. Luulen kuitenkin, että isoimman hyödyn kirjasta saavat keskisuuret, taikka suuret yritykset.

Henkilökohtaisesti pidän opettavaisista tarinoista, joten minulle kirja oli helppolukuinen ja kiinnostava. Toki täytyy myöntää, ette kirja ollut minulle niin opettavainen kuin esimerkiksi Katleena Kortesuon samasta aiheesta kirjoitettu kirja ”riko lasi hätätilanteessa”. Muhosen kirjassa ei ollut perehdytty niin syvälle kriisiviestintään kuin Kortesuon, muttei ehkä se ollut tarkoituskaan. Muhosen kirja on simppeli, siinä ei ole esimerkiksi kaavoja, vaan vain haastattelut ja niihin tapahtumiin perehdytty ”mitä meni hyvin, mitä olisi voinut mennä paremmin, ja mitä tästä opin” -tyyppisesti.

Muhonen on vielä viimeisessä luvussa koonnut ”kymmenen kohdan toimintaohjeen” jossa hän on hyvin koonnut kymmeneen kohtaan mitä somekohun kohdatessa yrittäjän (tai miksei ihan jokaisen) tulisi ottaa huomioon.

Riko lasi hätätilanteessa – Katleena Kortesuo

Katleena Kortesuon kirja – riko lasi hätätilanteessa kriisiviestinnän pikaopas johtajalle. Kirja kertoo, miten toimia, kun kriisitilanne tapahtuu omalle yrityksellesi, kilpailijallesi tai vaikka yrityksesi työntekijälle. Sanon kuitenkin, että vaikka et olisi yrityksen johtaja, kirja on silti mielenkiintoinen ja uskon että Kortesuon kirjan vinkit voi tulla hyödylliseksi ihan tavallisille kadun tallaajille.

Karkeasti kirja selvittää seuraavat asiat:

– Mitä kriisiviestintä on?

– Kriisiviestinnän kaavat

– Viestinnälliset metodit

– Viestinnän vaiheet: Ennakoivat keinot

– Viestinnän vaiheet: kohun ja kriisin aikana

– Viestinnän vaiheet: Kriisin jälkeen

 

Henkilökohtaisesti pidän esimerkeistä, tässä kirjassa sitä on harrastettu paljon. Kerrotaan esimerkein jonkun henkilön tai yrityksen kriisistä taikka kohusta ja miten ne on asiat hoitaneet. Myös esimerkkinä nyt teille, kun kirjassa puhuttiin retoriikasta, siis siitä kuka ”saa” tehdä ja mitä. Aku Hirviniemi saa kiroilla ja tehdä piloja, ihmiset eivät ajattele siitä kummempia, koska no, sehän on Aku Hirviniemi. Mutta jos vaikka jokin poliitikko sanoisi ja tekisi samat asiat, siitä mitä luultavimmin syntyisi kohu josta voisi syntyä kriisi.

Itseeni kolahti kirjassa kaksi juttua, mitkä nyt hieman poikkeavat kirjan alkuperäisestä asiasta.

Ensimmäinen on ”kaksi pistettä määrää suunnan”, jonka Kortesuo oli alkuperäisesti kirjoittanut blogiinsa. Tässä siis tuodaan esille se, että kahden kerran jälkeen ihmiset olettavat asian jatkuvan näin.

”Taikauskoisten ihmisten uskomukset usein syntyvät usein kahden pysähdyksen taktiikalla. Jos lätkäpelaaja on kahdesti ennen voittopeliään syönyt minttupastilleja, hän popsi jatkossakin minttupastilleja. Kaksi kertaa riittää vakuuttamaan, että valittu suunta on oikea ja validi. Mintulla voittoon!

Parantaisen Jari postasi Pölli tästä – blogiinsa kaksi videota peräkkäin. Kuulemman moni lukija – minä muiden mukana – kyseli, että ”tuleeko sun blogista nyt video blogi?” Kaksi kertaa määrää jo suunnan.”

Tässä viitattiin kirjassa siihen, että muista että ihmiset olettavat asioita, ja et jos et halua leimautua joksikin, niin älä ainakaan anna esimerkiksi haastatteluja samasta asiasta kaksi kertaa peräkkäin. Kuten Kortesuo kertoi näin ”Jos olet yritysjohtaja joka harrastaa ikebanaa, älä anna, ainakaan kaksi kertaa peräkkäin haastattelua ikebanasta. Muuten profiloidut ikebana-tyypiksi.”

Toinen asia oli ajatusankkuri, tai toiselta nimeltään hinta-ankkuri. Kirjassa oli esimerkkinä esimerkki kahdesta ruokalistasta, jossa ensimmäisenä käytettiin suuria numeroita: puhelinnumero, asiakaspaikoitus, ja perustamisvuosi. Sitten tuli hinta. Toisessa ruokalistassa oli pieniä numeroita, Annosvaihtoehdot, kuljetusmaksu ja toimitus kunnat. Ja sitten tuli hinta. Jännä huomata, että itsekin listoja vertaillessani huomasin, että se, missä oli suuria numeroita ennen hintaa, hinta tuntui pieneltä, mutta siinä jossa oli pieniä numeroita ennen hintaa, hinta tuntui suurelta. On ne ihmisaivot hassut.

Kaiken kaikkiaan kirja oli helppolukuista, ja kohtalaisen kevyttä luettavaa. Kirjassa on käytetty kivasti huumoria, ja laittaa ajattelemaan asioita myös toiselta kantilta. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, pahimmassa tapauksessa saatat oppia jotain!