Traction

Kirjailijat: Gabriel Weinberg ja Justin Mares (2015)
Kirjapisteet:

Kirjan nimellä tarkoitetaan vetoa tai pitoa. Onnistumiseen ei välttämättä tarvita erittäin hyvää ideaa, parasta tiimiä tai suurta rahoitusta. Kirjan mukaan yritykset epäonnistuvat herättämään ihmisten kiinnostuksen ja saamaan pitoa. Jatkuvasti vähän kasvamasta asiakasmäärästä yritykset saavat pitoa ja pääsevät liikkeelle. Kirjan mukaan markkinointi aloitetaan useasti liian myöhään, tuotteen ei tarvitse olla täydellinen ennen markkinoinnin aloittamista. Ongelmien korjaamiseksi kirjassa on 3 hyvää pointtia:

  1. 50% product 50% traction. Markkinoinnin aloittaminen mahdollisimman aikaisin johtaa parempaan tuotteeseen. Ajatus on samankaltainen kuin Growth Hacker Marketing kirjan MVP, Minimal viable product. Markkinoinnin aloittaminen ja tuotteen esittäminen asiakkaille toivottavasti johtaa edes pieneen määrään palautetta, jonka avulla tuotetta voi muokata asiakkaiden kokemuksien mukaan heille sopivammiksi. Ihmisten kiinnostus lisääntyy ja yritys saa pitoa, josta on helpompi jatkaa eteenpän.

  1. Käytä ”napakymppiä” löytääksesi pitoa

Yksinkertaisesti selitettynä napakymppi tai
Bullseye toimii seuraavasti:

Pistä siniselle rinkulalle kaikki mahdolliset
markkinointikeinot, jotka vain keksit

Siirrä keltaiselle rinkulalle kaikki ideat, jotka
sinun on mahdollista toteuttaa

Testaa mahdolliset keinot ja jatka niiden käyttämistä
jotka tuottavat eniten tulosta.

 

  1. Yritä löytää vähän käytettyjä markkinointikeinoja ja vältä ennakkoluuloja. Kääntyessämme markkinoinnin puoleen, päädymme käyttämään samoja, tuttuja ja helppoja keinoja. Vaihtoehtona on varmasti jokin muu vähemmän käytetty kanava. Vähemmän käytetyn kanavan ongelma on, että se ei ole sinulle välttämättä tuttu. Uuden kanavan tai keinon oppiminen vie aikaa, mutta se mitä luultavammin on sinulle paras ja tuotokkain keino.

Lisää otsikko napsauttamalla – Katleena Kortesuo & Jarkko Sjöman

Tämä kirja opastaa miten tehdä asiallinen diaesitys. Minusta kirja on oivallinen apuväline, jonka jokaisen, joka tekee presentaation johonkin tilaisuuteen, tulisi lukea. Kirja oli helppolukuista, ja kuvat selvittävät hyvin tekstin asiaa. Olen nyt lukenut kaksi Kortesuon kirjaa, ja henkilökohtaisesti pidän tavasta jolla Kortesuo kirjansa kirjoittaa. Paljon esimerkkejä ja tarinoita.

Vaikka osa tästä kirjan asiasta oli minulle vanhaa tietoa, joka on jo käytössäni, kirjassa oli paljon uutta, jota aion hyödyntää tulevissa prentaatioissani. Jotkin pienet asiat, johon ei edes välttämättä kiinnitä huomiota, esimerkiksi kuvan sijoittaminen diaan ”oikein” tuo presentaatioon paljon asiantuntevaisemman ilmeen.

Hyvää kertausta on esimerkiksi luku, jossa käydään diaesityksen rakenne läpi. Siinä käydään läpi eri runkomalleja, joista kannattaa valita yksi. Kuitenkin usein joutuu tekemään näistä kombinaation, jolloin helposti rungosta tulee epälooginen, ja Kortesuo antaa kirjassa vinkin, mitä kannattaa tässä tapauksessa tehdä.

Minulle itselleni kirjakolahdus, eli asia, joka jäi mieleen, oli ohjeistus diagrammeista, kaavakuvista ja taulukoista. Usein diaesityksissä näkee esimerkiksi epäselviä taulukoita, joissa on paljon lukuja, mutta kuitenkin kaikki luvut on hyvä näyttää. Kirjassa opastetaan, miten pienellä niksillä tehdään taulukosta hieman luettavampi. Nämä vinkit vien varmasti käytäntöön.

Lisäksi kirjassa esitetty nettisivu slideshare oli minulle uusi tuttavuus, ehkä joskus eksyn sinnekin.

Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa

Kirjoittaja: Catherine Fredman, Risto Siilasmaa
Kustantaja: Tammi
Kirjapisteet:

Yrittäjämäinen johtajuus, paranoidi optimistisuus ja skenaarioajattelu. Tulen keskittymään tässä blogikirjoituksessa näihin kolmeen edellämainittuun asiakokonaisuuteen hyödyntäen kirjaa: Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa.

Alkuun on hyvä selventää kirjan otsikon merkitys. Siilasmaa kuvaa paranoidia optimismia seuraavalla tavalla: ”Paranoidi optimismi tarkoittaa sitä, että kaiken pelon ja hämmennyksen keskellä voi olla optimisti, koska on vakuuttunut siitä, että käsillä oleviin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Samalla on oltava paranoidi sen suhteen, mikä voi mennä vikaan, näin on varauduttu ongelmiin myös silloin kun muut väittävät, ettei niitä ole.”

Kung Fu Panda

Elokuva: Kung Fu Panda
Ohjaajat: Mark Osborne, John Stevenson
Pisteet: 

kung fu panda

Kaikki alkaa unelmasta

Veikkaus mainostaa lottoa lauseella: ”Unelmointi on jo puoli voittoa”. Ensimmäiset askeleet kohti unelman toteutumista lähtevät itse unelmoimisesta. Jos voit unelmoida jostain, voit saavuttaa sen. Kaikilla onnistuneilla henkilöillä on ollut unelma onnistumisesta, liittyipä unelma sitten esimerkiksi menestykseen tai elämäntyyliin. Täytyy vain raivata itselleen tilaa sille mitä haluaa, jotta sen voi saavuttaa. Po unelmoi elokuvassa sankarin asemasta ja mahtavista kung fu- taidoista. Po on hieman ylipainoinen ja laiska panda, jolla on huono kunto ja joka on töissä nuudeliravintolassa. Uskallus unelmoimiseen on ensimmäinen askel, ja askel askeleelta unelma käy lähemmäs toteutumista. Po saavutti unelmansa myöhemmin, niin kuin hänen isänsä, joka haaveili laajentavansa tofuun. ”Kun haluat saavuttaa jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen”. Minä unelmoin oman yrityksen perustamisesta ja teen koko ajan töitä sen eteen, että voisin olla yrittäjä joku päivä. Hain Bisnesakatemiaan, koska se on yksi polku kohti yrittäjyyttä. Osuuskunta Visioonassa pääsen kokemaan erilaisia yrittäjyyteen liittyviä velvollisuuksia ja toimintatapoja. Pääsen kehittymään tiimissä ja yksilönä sekä kokemaan osuuskunnan yhteistyön eri yritysten kanssa. Pohdin yrittäjämäistä johtajuutta blogikirjoituksessani: Paranoidi optimisti- Näin johdin Nokiaa murroksessa.

Pölli tästä 2

Kirjoittaja: Jari Parantainen
Kirjapisteet: 2

Tuotetta on helppo myydä, jos ja kun asiakas tietää, mitä on ostamassa. Palvelun myyminen on paljon haastavampaa, koska asiakkaan tulee sisäistää, mitä lisäarvoa se tuo hänelle. Siksi onkin järkevämpää pyrkiä tuotteistamaan palveluita ja keskittyä siihen mitä asiakas haluaa ostaa tai jota hän tarvitsee. Asiakkaalle tulee aina luoda tarve tuotteelle tai palvelulle. Hän ei välttämättä itse tiedosta olemassa olevaa tarvettaan, joten se täytyy pystyä tuomaan esille. 

Somekohut ja mainekriisit – Sallamaari Muhonen

Muhosen kirja Somekohut ja mainekriisit kertoo yrityksien kriiseistä ja antaa vinkkejä, miten karttaa kriisitilanteita sosiaalisessa mediassa ja miten toimia kohdatessaan kriisitilanteen.

Muhonen on haastatellut monia suuria yrityksiä. Kirja on selkeä, jokaisessa luvussa yksi kriisitilanne eri yrityksessä. Muhonen on jokaisessa luvussa pohjustanut tulevaa asiaa, sitten on kriisissä taikka some myllerryksen keskellä käyneen yrityksen haastattelu, ja lopuksi pieni neliö, jossa lukee ”mitä tästä opimme?” ja siinä on muutama pallo, jossa selvitetään mihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Asia on tietenkin yrityksille tärkeä. Varsinkin nykymaailmassa sosiaalisessa mediassa saatetaan yritys, tai brändi murskata helposti, jopa ilman syytä, alas, ellei yritys korjaa tilannetta. Luulen kuitenkin, että isoimman hyödyn kirjasta saavat keskisuuret, taikka suuret yritykset.

Henkilökohtaisesti pidän opettavaisista tarinoista, joten minulle kirja oli helppolukuinen ja kiinnostava. Toki täytyy myöntää, ette kirja ollut minulle niin opettavainen kuin esimerkiksi Katleena Kortesuon samasta aiheesta kirjoitettu kirja ”riko lasi hätätilanteessa”. Muhosen kirjassa ei ollut perehdytty niin syvälle kriisiviestintään kuin Kortesuon, muttei ehkä se ollut tarkoituskaan. Muhosen kirja on simppeli, siinä ei ole esimerkiksi kaavoja, vaan vain haastattelut ja niihin tapahtumiin perehdytty ”mitä meni hyvin, mitä olisi voinut mennä paremmin, ja mitä tästä opin” -tyyppisesti.

Muhonen on vielä viimeisessä luvussa koonnut ”kymmenen kohdan toimintaohjeen” jossa hän on hyvin koonnut kymmeneen kohtaan mitä somekohun kohdatessa yrittäjän (tai miksei ihan jokaisen) tulisi ottaa huomioon.

Onnistu projektissa – Sami Kettunen

Kirja on erittäin hyvä työkalu projektipäällikölle tai yrittäjälle. Kettunen selvittää kirjassa selkeästi projektien kulun, ja mitä pitäisi ottaa huomioon projektin eri vaiheissa.

Kirjassa projektin eri vaiheet ollaan jaoteltu karkeasti viiteen eri kohtaan:

1. Projektin tarpeen tunnistaminen

2. Projektin määrittely

3. Projektin suunnittelu

4. Projektin toteutus

5. Projektin päättäminen

Jokaista kohtaa käydään kirjassa yksityiskohtaisesti läpi.

Itselleni kirjassa kolahti eritoten luku, jossa käsiteltiin projektipäällikön tehtäviä ja roolia. Projektipäällikön tehtävä ei välttämättä ole aina helppoa, ja luvussa kerrotaan, millainen hyvä projektipäällikkö on, miten vetää projektiryhmää, miten hoitaa asiakassuhteet, miten karttaa työuupumusta ja lopuksi projektipäällikön ”kymmenen käskyä”. Nämä kymmenen kohtaa selvittää tärkeimmät asiat projektin onnistumisen kannalta. Ehdottomasti otan käytäntöön!

Toinen kolahdus kirjassa oli projektisopimusten laatiminen – kohta. Jokaisessa projektissa tulee laatia projektisopimus. Selkeä sopimus auttaa riitatilanteessa selvittelyä. Vaikka projektisopimuksen teko ja siihen laadittavat kohdat kuulostavat itsestäänselvyyksiltä, Kettunen on laatinut selkeän listan joita projektisopimuksissa tulisi ottaa huomioon. Varsinkin aloittavalle yrittäjälle/projektipäällikölle tämä lista on loistava aputyökalu projektisopimusta laatiessa. Itselle esimerkiksi ei tulisi mieleen laatia sopimukseen kohtaa ”miten toimitaan ylivoimaisissa estetilanteissa (sota, konkurssi, tulipalo)” taikka ”rekrytointi kielto osapuolten välillä”. Ehdottomasti käytän listaa apuna, jos joskus laadin projektisopumusta.

Riko lasi hätätilanteessa – Katleena Kortesuo

Katleena Kortesuon kirja – riko lasi hätätilanteessa kriisiviestinnän pikaopas johtajalle. Kirja kertoo, miten toimia, kun kriisitilanne tapahtuu omalle yrityksellesi, kilpailijallesi tai vaikka yrityksesi työntekijälle. Sanon kuitenkin, että vaikka et olisi yrityksen johtaja, kirja on silti mielenkiintoinen ja uskon että Kortesuon kirjan vinkit voi tulla hyödylliseksi ihan tavallisille kadun tallaajille.

Karkeasti kirja selvittää seuraavat asiat:

– Mitä kriisiviestintä on?

– Kriisiviestinnän kaavat

– Viestinnälliset metodit

– Viestinnän vaiheet: Ennakoivat keinot

– Viestinnän vaiheet: kohun ja kriisin aikana

– Viestinnän vaiheet: Kriisin jälkeen

 

Henkilökohtaisesti pidän esimerkeistä, tässä kirjassa sitä on harrastettu paljon. Kerrotaan esimerkein jonkun henkilön tai yrityksen kriisistä taikka kohusta ja miten ne on asiat hoitaneet. Myös esimerkkinä nyt teille, kun kirjassa puhuttiin retoriikasta, siis siitä kuka ”saa” tehdä ja mitä. Aku Hirviniemi saa kiroilla ja tehdä piloja, ihmiset eivät ajattele siitä kummempia, koska no, sehän on Aku Hirviniemi. Mutta jos vaikka jokin poliitikko sanoisi ja tekisi samat asiat, siitä mitä luultavimmin syntyisi kohu josta voisi syntyä kriisi.

Itseeni kolahti kirjassa kaksi juttua, mitkä nyt hieman poikkeavat kirjan alkuperäisestä asiasta.

Ensimmäinen on ”kaksi pistettä määrää suunnan”, jonka Kortesuo oli alkuperäisesti kirjoittanut blogiinsa. Tässä siis tuodaan esille se, että kahden kerran jälkeen ihmiset olettavat asian jatkuvan näin.

”Taikauskoisten ihmisten uskomukset usein syntyvät usein kahden pysähdyksen taktiikalla. Jos lätkäpelaaja on kahdesti ennen voittopeliään syönyt minttupastilleja, hän popsi jatkossakin minttupastilleja. Kaksi kertaa riittää vakuuttamaan, että valittu suunta on oikea ja validi. Mintulla voittoon!

Parantaisen Jari postasi Pölli tästä – blogiinsa kaksi videota peräkkäin. Kuulemman moni lukija – minä muiden mukana – kyseli, että ”tuleeko sun blogista nyt video blogi?” Kaksi kertaa määrää jo suunnan.”

Tässä viitattiin kirjassa siihen, että muista että ihmiset olettavat asioita, ja et jos et halua leimautua joksikin, niin älä ainakaan anna esimerkiksi haastatteluja samasta asiasta kaksi kertaa peräkkäin. Kuten Kortesuo kertoi näin ”Jos olet yritysjohtaja joka harrastaa ikebanaa, älä anna, ainakaan kaksi kertaa peräkkäin haastattelua ikebanasta. Muuten profiloidut ikebana-tyypiksi.”

Toinen asia oli ajatusankkuri, tai toiselta nimeltään hinta-ankkuri. Kirjassa oli esimerkkinä esimerkki kahdesta ruokalistasta, jossa ensimmäisenä käytettiin suuria numeroita: puhelinnumero, asiakaspaikoitus, ja perustamisvuosi. Sitten tuli hinta. Toisessa ruokalistassa oli pieniä numeroita, Annosvaihtoehdot, kuljetusmaksu ja toimitus kunnat. Ja sitten tuli hinta. Jännä huomata, että itsekin listoja vertaillessani huomasin, että se, missä oli suuria numeroita ennen hintaa, hinta tuntui pieneltä, mutta siinä jossa oli pieniä numeroita ennen hintaa, hinta tuntui suurelta. On ne ihmisaivot hassut.

Kaiken kaikkiaan kirja oli helppolukuista, ja kohtalaisen kevyttä luettavaa. Kirjassa on käytetty kivasti huumoria, ja laittaa ajattelemaan asioita myös toiselta kantilta. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, pahimmassa tapauksessa saatat oppia jotain!