Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

Nykypäivänä ihmistä ajetaan kohti täydellisyyttä. Mainonta televisiossa sekä lehdissä tyrkyttävät oikotietä onneen määräajassa mainostetun tuotteen kanssa, sekä sosiaalisen median vaikuttajat kilpailevat keskenään glamourelämän mittareilla. Ulkoiset paineet ohjaavat nuoria kuluttamaan naurettavia summia ulkonäköönsä, vaatetukseensa sekä elämäntyyliinsä. Elämäntyyliä ei rahoiteta itse tienatuilla rahoilla, vaan lähes poikkeuksetta ne hankitaan ulkoisilta tahoilta. Sosiaalisessa mediassa esitetään paras puoli, oikeassa valossa, kuun asennossa sekä vaatemerkkien logot selkeästi näkyvissä, jottei keltään unohtuisi kuinka tärkeä ja varakas henkilö on.

Kirja kertoo, kuinka negatiivisen mielentilan myöntäminen itselleen on jo askel kohti parempaa. Ihmisten ei tarvitse aina onnistua ja menestyä valitsemallaan polulla, eikä se tarkoita hänen olevan millään tavalla huonompi. Epäonnistumisilla on tapana opettaa ihmisille erilaisia toiminta- ja ajatusmalleja, joita yksilön tulisi itse tarkastella ja kehittää kohti itselleen parhaimmaksi havaitun saavuttamiseksi. Itselleen negatiivisten tunteiden myöntäminen helpottaa jo oloa, sekä avaa oven mahdollisuuteen parantaa itseään, joka lopulta tuo ihmiselle tyytyväisyyden tunteen itsestään. Omien resurssien ohjaaminen pinnallisista asioista kohti itselleen tärkeäksi koettuja asioita, jättää ulkopuolelle loputtoman kilpailun kenen tahansa kanssa, jolla ei ole minkäänlaista konkreettista yhteytä henkilöön.

Henkilökohtaisesti tunnistan itseäni kirjasta. Olen helposti kateellinen, kun nuoret ajavat keskimääräistä arvokkaammalla ja tehokkaammalla ajoneuvolla. Pidän autoista, arvostan niiden yksilöllisiä ominaisuuksia sekä insinöörityötä niiden takana, sekä sitä, mitä niillä on autourheilussa saavutettu. En henkilökohtaisesti koe autoa mittarina menestykselle, vaan mielenkiinnon kohteena, ja tarkan selvitystyön tuloksena siitä, mistä ketäkin nauttii. Kohdatessani kappaleen alussa mainitun kaltaisen tapauksen, olen katkera hänen saavuttamastaan insinöörityön näytteestä, sekä siitä, ettei hän ole sitä itse saavuttanut, vaan se on hankittu ulkoisten tahojen avustuksella todistamaan muille hänen paremmuuttaan.
Kirjaa kuunneltua, pureskelin tilannetta mielessäni. Itselleni negatiivisen tunteen realisaation jälkeen, pystyin löytämään positiivisen ajatusmallin ”Ainakin kylästämme löytyy hienoja autoja, joita voin ihailla ja todistaa niiden suorituskykyä.” En tarkoita, että negatiiviset tuntemukset olisivat loppuneet, eikä kirja niin väittänytkään, vaan negatiivisen olotilan tunteminen ja sen tiedostaminen tekivät olostani paljon helpomman.

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *