Tee itsestäsi brändi – Katleena Kortesuo

Minä naivina luulin, ettei brändäyksestä saa näin paljoa hyvää asiaa mitä Kortesuo on kirjoittanut. Kortesuolla on mielestäni aika kärkkäät mielipiteet ja hän uskaltaa kertoa oman mielipiteensä ja jopa omia heikkouksiaan. Olen aikaisemminkin lukenut Kortesuon kirjoja, ja pitänyt hänen tyylistään kirjoittaa eikä tämäkään kirja minua kylmäksi jättänyt.

Kortesuo ensiksi valaisee, mikä on henkilöbrändi ja mikä luo henkilöbrändin. Hän kannustaa katsastamaan onko nimesi erottuva, millä kuljet tapaamisiin, kannustaa pukeutumaan hieman massasta poikkeavasti, sekä olemukseesi, esimerkiksi istuma-asentoosi. Kortesuo myös muistuttaa, että persoonan tulee muokata brändiä, ei brändin persoonaa.

Kortesuo suosittelee henkilöbrändin haluavan ihmisen hyödyntävän sosiaalista mediaa: pidä blogia, keskustele asiakkaittesi kanssa, ota kantaa ja profiloidu asiantuntijaksi. Hän esittelee useimmat sosiaaliset mediat, sekä sovellukset ja neuvoo, miten siellä kannattaa käyttäytyä tehdäksesi itsestäsi mielenkiintoisemman ja asiantuntevaisemman. Minulle uutena sosiaalisenmedian alustana tuli Qaiku.

Kirjassa myös kerrotaan eri kirjoitustyyleistä, jos haluat olla henkilöstöbrändiksi, sinun tulee osata myös osata kirjoittaa sopivalla kielityylillä.

All in all minusta kirja on hyödyllinen opas henkilöbrändin rakentamiseen

Vaaralliset ideat – Alf Rehn

Jos itse sanoisin omin sanoin, niin kirja kertoo luovuudesta, ja miten ajatellaan ”out side of the box”. Toisaalta Rehn tekee äärimmäisen selväksi kirjan alussa, että luovuuskirjat eivät ole luovia, vaan toistavat samaa kaavaa ja kertoo itse kirjastaan näin: ”Tämä kirja ei käsittele luovuutta – vaan sitä, miten voimme kehittää vaarallista ajattelua”. Yhdyn kyllä tähän.

Päällimmäisenä kirjasta minulle jäi mieleen hyvät esimerkit ”vaarallisista ideoista”, niistä mitä alan ammattilaiset voivat katsoa silmiään pyöritellen, ja tavalliset kuluttajat ottavat askeleen taakse päin ja hihittää hermostuneesti.

Koko kirja perustuu vaarallisen ajattelun viiteen vaiheeseen, jotka ovat:

  1. Matkiminen
  2. Laajentaminen
  3. Provosointi
  4. Uudelleen arviointi
  5. Vaarallinen ajattelu

Pidän Rehnin kirjoitustyylistä, mutta toisaalta en taas pitänyt siitä. Kirja on helppolukuista, selkeää ja on mielenkiintoinen, sekä pidän jotenkin anarkisesta asenteesta jolla hän työntää lukijaa ajattelemaan juurikin vaarallisesti, mutta jotenkin Rehn kirjoittaa erittäin ylimieliseen sävyyn. Onko se sitten tapa myydä omaa ajattelutapaansa eteenpäin?

Epic – nuoren yrittäjän käsikirja – Sami Mikkola & Martta Tervonen

Mikkolan ja Tervosen teos selvittää asioita nuorille jotka haluavat tulla yrittäjäksi. Minulle oli hetken epäselvää mikä kirjan kohderyhmä on, ja tulin siihen tulokseen, että parhaiten kirjasta saa irti noin lukioikäinen nuori. Toki kirja voi avartaa minkäikäistä tahansa, mutta oppikirjana ammattikorkeakoulussa alaa opiskelevana en näe kirjasta saaneeni paljoa irti.

Kirja kertoo mm. ideoinnista, myynnistä, markkinoinnista, verkostoitumisesta, yrityksen perustamisesta ja kirjanpidosta. Paljon siis perusasioita joita uuden yrittäjän tulee ottaa huomioon.

Omasta mielestäni yksi tärkeimmistä luvuista kirjassa oli luku, missä kerrottiin pelosta. Nuori saattaa varsinkin vanhojen ja kokeneiden yrittäjien keskellä tuntea alemmuuskompleksia, ja jännitys saattaa olla kova. Luku pyrkii rauhoittamaan nuorta: ”ei kukaan ole seppä syntyessään” ja rohkaisee käyttämään pelkoa hyödyksi.

Lisäksi kirjassa on nuorten yrittäjien haastatteluja ja kivoja harjoitteita, joita kirjassa kutsutaan ”unelmointihetkeksi” ja ”luovuusleikiksi”.

Lopuksi kirjassa on sanakirja joka selvittää nuorille sanoja jotka voivat olla uusia, kuten ”hissipuhe” tai ”henkilöbrändäys” tämä minusta on todella tärkeä juttu, ettei nuorilta menisi asioita ohi vain siksi, etteivät tiedä mitä jokin sana tarkoittaa.

Yritä edes – Jaakko Lyytinen & Kirsi Piha

Kirja esittelee itsensä siten, että etsii valoisammat puolet yrittäjyydestä, mutta retorisesti aloittaa kuitenkin luettelemalla syyt, miksei suomalaiset yritä. Perustelut sille lyhkäisyydessä on, että suomalaiset pyrkivät turvallisuuteen, ei haluta ottaa vierasta pääomaa, suomessa on liian pienet markkinat ja negatiivinen ilmapiiri.

Kirja esittelee 32 yrittäjää, ja jakaa heidän tarinansa, miten heistä tuli yrittäjiä. Yritä edes kirja on mukaansa tempaava tarinoiden takia, mutta koska kirja on 14 vuotta vanha, osa kirjan yrityksistä saattaa olla jo menneen talven lumia. Se ei kuitenkaan poista näiden yrittäjien mukaansa tempaisevia tarinoita yrityksen synnystä ja yrittämisen iloista (sekä myös haasteellisuudesta).

Kirja muistuttaa kovasti Karo Hämäläisen ja Mika Mäkeläisen taivas+helvetti kirjoja. Jos haluat lukea tuoreempaa tietoa sisältävää kirjaa, suosittelen taivasta ja helvettiä. Kuitenkin Lyytisen ja Pihan yritä edes kirja ei poikkea kirjan opettavuuden ja yrittämiseen innostamisen kannalta oikein mitenkään Mäkeläisen ja Hämäläisen kirjasarjasta.

Kuten aiemmin lukemissani taivas + helvetti kirjasarjassa mielenkiintoisemmat yrittäjien tarinat yrittämisestä olivat tunnetuimpien nimien ja brändien, niin oli tässäkin kirjassa. Mielenkiintoisimmat tarinat yritä edes kirjassa minulle oli Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan eriskummallinen syntytarina, McDonalds franchising yrittäjä Hannu Summasen haastattelu sekä Hjallis Harkimon haastattelu.

Jos pidät tarinatyyppisestä, opettavaisesta sisällöstä sekä yrittäminen kiinnostaa, suosittelen lämpimästi tätä kirjaa.

Lisää otsikko napsauttamalla – Katleena Kortesuo & Jarkko Sjöman

Tämä kirja opastaa miten tehdä asiallinen diaesitys. Minusta kirja on oivallinen apuväline, jonka jokaisen, joka tekee presentaation johonkin tilaisuuteen, tulisi lukea. Kirja oli helppolukuista, ja kuvat selvittävät hyvin tekstin asiaa. Olen nyt lukenut kaksi Kortesuon kirjaa, ja henkilökohtaisesti pidän tavasta jolla Kortesuo kirjansa kirjoittaa. Paljon esimerkkejä ja tarinoita.

Vaikka osa tästä kirjan asiasta oli minulle vanhaa tietoa, joka on jo käytössäni, kirjassa oli paljon uutta, jota aion hyödyntää tulevissa prentaatioissani. Jotkin pienet asiat, johon ei edes välttämättä kiinnitä huomiota, esimerkiksi kuvan sijoittaminen diaan ”oikein” tuo presentaatioon paljon asiantuntevaisemman ilmeen.

Hyvää kertausta on esimerkiksi luku, jossa käydään diaesityksen rakenne läpi. Siinä käydään läpi eri runkomalleja, joista kannattaa valita yksi. Kuitenkin usein joutuu tekemään näistä kombinaation, jolloin helposti rungosta tulee epälooginen, ja Kortesuo antaa kirjassa vinkin, mitä kannattaa tässä tapauksessa tehdä.

Minulle itselleni kirjakolahdus, eli asia, joka jäi mieleen, oli ohjeistus diagrammeista, kaavakuvista ja taulukoista. Usein diaesityksissä näkee esimerkiksi epäselviä taulukoita, joissa on paljon lukuja, mutta kuitenkin kaikki luvut on hyvä näyttää. Kirjassa opastetaan, miten pienellä niksillä tehdään taulukosta hieman luettavampi. Nämä vinkit vien varmasti käytäntöön.

Lisäksi kirjassa esitetty nettisivu slideshare oli minulle uusi tuttavuus, ehkä joskus eksyn sinnekin.

Somekohut ja mainekriisit – Sallamaari Muhonen

Muhosen kirja Somekohut ja mainekriisit kertoo yrityksien kriiseistä ja antaa vinkkejä, miten karttaa kriisitilanteita sosiaalisessa mediassa ja miten toimia kohdatessaan kriisitilanteen.

Muhonen on haastatellut monia suuria yrityksiä. Kirja on selkeä, jokaisessa luvussa yksi kriisitilanne eri yrityksessä. Muhonen on jokaisessa luvussa pohjustanut tulevaa asiaa, sitten on kriisissä taikka some myllerryksen keskellä käyneen yrityksen haastattelu, ja lopuksi pieni neliö, jossa lukee ”mitä tästä opimme?” ja siinä on muutama pallo, jossa selvitetään mihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Asia on tietenkin yrityksille tärkeä. Varsinkin nykymaailmassa sosiaalisessa mediassa saatetaan yritys, tai brändi murskata helposti, jopa ilman syytä, alas, ellei yritys korjaa tilannetta. Luulen kuitenkin, että isoimman hyödyn kirjasta saavat keskisuuret, taikka suuret yritykset.

Henkilökohtaisesti pidän opettavaisista tarinoista, joten minulle kirja oli helppolukuinen ja kiinnostava. Toki täytyy myöntää, ette kirja ollut minulle niin opettavainen kuin esimerkiksi Katleena Kortesuon samasta aiheesta kirjoitettu kirja ”riko lasi hätätilanteessa”. Muhosen kirjassa ei ollut perehdytty niin syvälle kriisiviestintään kuin Kortesuon, muttei ehkä se ollut tarkoituskaan. Muhosen kirja on simppeli, siinä ei ole esimerkiksi kaavoja, vaan vain haastattelut ja niihin tapahtumiin perehdytty ”mitä meni hyvin, mitä olisi voinut mennä paremmin, ja mitä tästä opin” -tyyppisesti.

Muhonen on vielä viimeisessä luvussa koonnut ”kymmenen kohdan toimintaohjeen” jossa hän on hyvin koonnut kymmeneen kohtaan mitä somekohun kohdatessa yrittäjän (tai miksei ihan jokaisen) tulisi ottaa huomioon.

Onnistu projektissa – Sami Kettunen

Kirja on erittäin hyvä työkalu projektipäällikölle tai yrittäjälle. Kettunen selvittää kirjassa selkeästi projektien kulun, ja mitä pitäisi ottaa huomioon projektin eri vaiheissa.

Kirjassa projektin eri vaiheet ollaan jaoteltu karkeasti viiteen eri kohtaan:

1. Projektin tarpeen tunnistaminen

2. Projektin määrittely

3. Projektin suunnittelu

4. Projektin toteutus

5. Projektin päättäminen

Jokaista kohtaa käydään kirjassa yksityiskohtaisesti läpi.

Itselleni kirjassa kolahti eritoten luku, jossa käsiteltiin projektipäällikön tehtäviä ja roolia. Projektipäällikön tehtävä ei välttämättä ole aina helppoa, ja luvussa kerrotaan, millainen hyvä projektipäällikkö on, miten vetää projektiryhmää, miten hoitaa asiakassuhteet, miten karttaa työuupumusta ja lopuksi projektipäällikön ”kymmenen käskyä”. Nämä kymmenen kohtaa selvittää tärkeimmät asiat projektin onnistumisen kannalta. Ehdottomasti otan käytäntöön!

Toinen kolahdus kirjassa oli projektisopimusten laatiminen – kohta. Jokaisessa projektissa tulee laatia projektisopimus. Selkeä sopimus auttaa riitatilanteessa selvittelyä. Vaikka projektisopimuksen teko ja siihen laadittavat kohdat kuulostavat itsestäänselvyyksiltä, Kettunen on laatinut selkeän listan joita projektisopimuksissa tulisi ottaa huomioon. Varsinkin aloittavalle yrittäjälle/projektipäällikölle tämä lista on loistava aputyökalu projektisopimusta laatiessa. Itselle esimerkiksi ei tulisi mieleen laatia sopimukseen kohtaa ”miten toimitaan ylivoimaisissa estetilanteissa (sota, konkurssi, tulipalo)” taikka ”rekrytointi kielto osapuolten välillä”. Ehdottomasti käytän listaa apuna, jos joskus laadin projektisopumusta.

Riko lasi hätätilanteessa – Katleena Kortesuo

Katleena Kortesuon kirja – riko lasi hätätilanteessa kriisiviestinnän pikaopas johtajalle. Kirja kertoo, miten toimia, kun kriisitilanne tapahtuu omalle yrityksellesi, kilpailijallesi tai vaikka yrityksesi työntekijälle. Sanon kuitenkin, että vaikka et olisi yrityksen johtaja, kirja on silti mielenkiintoinen ja uskon että Kortesuon kirjan vinkit voi tulla hyödylliseksi ihan tavallisille kadun tallaajille.

Karkeasti kirja selvittää seuraavat asiat:

– Mitä kriisiviestintä on?

– Kriisiviestinnän kaavat

– Viestinnälliset metodit

– Viestinnän vaiheet: Ennakoivat keinot

– Viestinnän vaiheet: kohun ja kriisin aikana

– Viestinnän vaiheet: Kriisin jälkeen

 

Henkilökohtaisesti pidän esimerkeistä, tässä kirjassa sitä on harrastettu paljon. Kerrotaan esimerkein jonkun henkilön tai yrityksen kriisistä taikka kohusta ja miten ne on asiat hoitaneet. Myös esimerkkinä nyt teille, kun kirjassa puhuttiin retoriikasta, siis siitä kuka ”saa” tehdä ja mitä. Aku Hirviniemi saa kiroilla ja tehdä piloja, ihmiset eivät ajattele siitä kummempia, koska no, sehän on Aku Hirviniemi. Mutta jos vaikka jokin poliitikko sanoisi ja tekisi samat asiat, siitä mitä luultavimmin syntyisi kohu josta voisi syntyä kriisi.

Itseeni kolahti kirjassa kaksi juttua, mitkä nyt hieman poikkeavat kirjan alkuperäisestä asiasta.

Ensimmäinen on ”kaksi pistettä määrää suunnan”, jonka Kortesuo oli alkuperäisesti kirjoittanut blogiinsa. Tässä siis tuodaan esille se, että kahden kerran jälkeen ihmiset olettavat asian jatkuvan näin.

”Taikauskoisten ihmisten uskomukset usein syntyvät usein kahden pysähdyksen taktiikalla. Jos lätkäpelaaja on kahdesti ennen voittopeliään syönyt minttupastilleja, hän popsi jatkossakin minttupastilleja. Kaksi kertaa riittää vakuuttamaan, että valittu suunta on oikea ja validi. Mintulla voittoon!

Parantaisen Jari postasi Pölli tästä – blogiinsa kaksi videota peräkkäin. Kuulemman moni lukija – minä muiden mukana – kyseli, että ”tuleeko sun blogista nyt video blogi?” Kaksi kertaa määrää jo suunnan.”

Tässä viitattiin kirjassa siihen, että muista että ihmiset olettavat asioita, ja et jos et halua leimautua joksikin, niin älä ainakaan anna esimerkiksi haastatteluja samasta asiasta kaksi kertaa peräkkäin. Kuten Kortesuo kertoi näin ”Jos olet yritysjohtaja joka harrastaa ikebanaa, älä anna, ainakaan kaksi kertaa peräkkäin haastattelua ikebanasta. Muuten profiloidut ikebana-tyypiksi.”

Toinen asia oli ajatusankkuri, tai toiselta nimeltään hinta-ankkuri. Kirjassa oli esimerkkinä esimerkki kahdesta ruokalistasta, jossa ensimmäisenä käytettiin suuria numeroita: puhelinnumero, asiakaspaikoitus, ja perustamisvuosi. Sitten tuli hinta. Toisessa ruokalistassa oli pieniä numeroita, Annosvaihtoehdot, kuljetusmaksu ja toimitus kunnat. Ja sitten tuli hinta. Jännä huomata, että itsekin listoja vertaillessani huomasin, että se, missä oli suuria numeroita ennen hintaa, hinta tuntui pieneltä, mutta siinä jossa oli pieniä numeroita ennen hintaa, hinta tuntui suurelta. On ne ihmisaivot hassut.

Kaiken kaikkiaan kirja oli helppolukuista, ja kohtalaisen kevyttä luettavaa. Kirjassa on käytetty kivasti huumoria, ja laittaa ajattelemaan asioita myös toiselta kantilta. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, pahimmassa tapauksessa saatat oppia jotain!