Chris Widener – How to talk to anybody, anytime, anywhere

Valitsin tällä kertaa englanninkielisen kirjan, joka oli henkilökohtaisesti minulta yllättävää. Olen englannissa puhumisessa, ja puheen ymmärtämisessä kiitettävän tasolla, mutta minulle englanninkieleisen kirjan lukeminen tai kuunteleminen tuntuu vieraalta.

Kirja nimeltään how to talk to anybody, anytime, anywhere, kuulosti mielenkiintoiselta, vaikka olenkin ekstrovertti, silti ”small talk” minulta ei suju. Tämä on hassua, koska minun on vaikea olla hiljaa isossa ryhmässä jos ryhmässä vallitsee kiusallinen hiljaisuus. Nykyään myös jännitän puhumista uudelle ihmiselle, ja helposti sotkeennun sanoissani.

Joten kuuntelin kirjan. Kirjassa oli mielenkiintoinen, kannustava, mutta paljon toistoa sisältävä.

Oli hauska fakta, että suurin osa ihmisistä pelkää yleisölle puhumista enemmän kuin esimerkiksi kuolemaa. Se jo, on yksi juttu mikä kannattaa muistaa kun puhut uudelle ihmiselle, hänkin luultavasti jännittää puhumista sinulle.

Kirjan ydin kiteytyy siihen, että kun puhut tuntemattomalle, kysy kysymyksiä, löydä yhteys, ja mene siihen suuntaan. Yksinkertaista. Kirja oli hauskaa kuunnella, äänikirjan lukijan ääni vakuutti minut. Aijon käyttää kirjan niksejä, kun olen esimerkiksi juhlissa, jossa en tunne ketään muita kuin juhlan sankarin.

Ellun kanat – Mitä tapahtuu huomenna sponsoroinnille?

Ellun kanat – Mitä tapahtuu huomenna sponsoroinnille?

Kuulin kirjasta osuuskuntalaisiltani, ja Salo Gaming Expoon liittyy vahvasti sponsorointi, sillä koko ajan haemme yhteistyökumppaneita sekä sponsoreita esimerkiksi peli turnausten palkintojen merkeissä. Ellun kanat keskittyvät kirjassa pääasiallisesti arvo pohjaiseen yhteistyöhön sekä sponsorointiin yritysten ja kohteiden väliltä. Heidän käyttämä termi tästä on ”arvoliittolaisuus.”

Kirjassa käydään läpi 10 väitettä arvoliittolaisuudesta, jossa on erittäin hyviä pointteja. Esimerkiksi kuinka mediassa ihmisten tavoittaminen on yhä hankalampaa, kuinka sponsoroinnin markkinat ovat menneet ohi tv-mainonnan ja miten sponsoroinnilla yritykset pystyvät vaihdattamaan yhteiskunnallista muutosta.

Kirja kertoo hyvin esimerkein, kuinka esimerkiksi sponsoroinnilla on saatu isoja asioita aikaan, ja kuinka yrityksillä ja sponsoroitavilla on oltava samat arvot. Kirjassa kerrotaan yrityksestä, joka järjesti hienon naistenpäivän tempauksen, mutta samalla tuomittiin siitä, että se maksoi naistyöntekijöilleen sekä tummaihoiselle työntekijälleen vähemmän palkkaa kuin valkoisille miestyöntekijöilleen. Kirjan sanoin ”yritys siis yritti korostaa moniarvoisuuttaan mutta oli itse toiminut arvojensa vastaisesti.” Jos joskus saan niinkin merkittävän työn, jossa saan päättää arvoliittolaisuuksista, täytyy miettiä tarkkaan kenen kanssa alkaa yhteistyöhön. Varsinkin jos yhteistyökampanja saa paljon huomiota esimerkiksi mediassa, täytyy olla varma, että yrityksellä on samat arvot. Media kaivaa usein esiin ne synkemmätkin puolet. En kuitenkaan haluaisi työskennellä yrityksessä, missä minun omat, sekä yrityksen arvot eivät kohtaa.

”Salaa hyvää tekeminen on jollain kummallisella tavalla nähty puhtaammaksi kuin reilusti avoin arvoperustein tai vastuullinen työ. Kuitenkin asiat tulevat merkityksellisiksi, kun niistä saa tietää.” Tästä olen samaa mieltä. Me suomalaiset olemme vaatimattomia, emmekä tuo esille sitä hyvää mitä olemme tehneet, koska yleensä se nähdään rehvastelevana. Tässäkin tapauksessa, jos joskus saan sellaisen työn, jossa saan valita sponsoinnin kohteen, paitsi sen pitää olla arvojen mukainen, siitä pitää olla avoin.

Kirjan lopussa on monia esimerkkejä sponsoriyhteistöistä, joista yksi oli eSports. Kappale oli kiinnostava jo sillä, että se liittyy vahvasti Salo Gaming Expoon. Mitään huippuvinkkejä ei se minun kohdalleni antanut, mutta siinä puhuttiin lähinnä siitä, että kuinka paljon e urheilu on nousussa sponsoroinnissa, mutta kuitenkin sponsoroijien on hyvä muistaa, että kaikkien yritysten arvoille ei ole hyvä sponsoroida väkivaltaisia räiskintäpelejä. Kappale sai kuitenkin minut miettimään keitä ei varmasti voisi pyytää yhteistyökumppaniksimme, ja ketkä voisi potentiaalisesti olla yhteistyökumppaneitamme.

Kuulin kirjasta osuuskuntalaisiltani, ja Salo Gaming Expoon liittyy vahvasti sponsorointi, sillä koko ajan haemme yhteistyökumppaneita sekä sponsoreita esimerkiksi peli turnausten palkintojen merkeissä. Ellun kanat keskittyvät kirjassa pääasiallisesti arvo pohjaiseen yhteistyöhön sekä sponsorointiin yritysten ja kohteiden väliltä. Heidän käyttämä termi tästä on ”arvoliittolaisuus.”

Kirjassa käydään läpi 10 väitettä arvoliittolaisuudesta, jossa on erittäin hyviä pointteja. Esimerkiksi kuinka mediassa ihmisten tavoittaminen on yhä hankalampaa, kuinka sponsoroinnin markkinat ovat menneet ohi tv-mainonnan ja miten sponsoroinnilla yritykset pystyvät vaihdattamaan yhteiskunnallista muutosta.

Kirja kertoo hyvin esimerkein, kuinka esimerkiksi sponsoroinnilla on saatu isoja asioita aikaan, ja kuinka yrityksillä ja sponsoroitavilla on oltava samat arvot. Kirjassa kerrotaan yrityksestä, joka järjesti hienon naistenpäivän tempauksen, mutta samalla tuomittiin siitä, että se maksoi naistyöntekijöilleen sekä tummaihoiselle työntekijälleen vähemmän palkkaa kuin valkoisille miestyöntekijöilleen. Kirjan sanoin ”yritys siis yritti korostaa moniarvoisuuttaan mutta oli itse toiminut arvojensa vastaisesti.” Jos joskus saan niinkin merkittävän työn, jossa saan päättää arvoliittolaisuuksista, täytyy miettiä tarkkaan kenen kanssa alkaa yhteistyöhön. Varsinkin jos yhteistyökampanja saa paljon huomiota esimerkiksi mediassa, täytyy olla varma, että yrityksellä on samat arvot. Media kaivaa usein esiin ne synkemmätkin puolet. En kuitenkaan haluaisi työskennellä yrityksessä, missä minun omat, sekä yrityksen arvot eivät kohtaa.

”Salaa hyvää tekeminen on jollain kummallisella tavalla nähty puhtaammaksi kuin reilusti avoin arvoperustein tai vastuullinen työ. Kuitenkin asiat tulevat merkityksellisiksi, kun niistä saa tietää.” Tästä olen samaa mieltä. Me suomalaiset olemme vaatimattomia, emmekä tuo esille sitä hyvää mitä olemme tehneet, koska yleensä se nähdään rehvastelevana. Tässäkin tapauksessa, jos joskus saan sellaisen työn, jossa saan valita sponsoinnin kohteen, paitsi sen pitää olla arvojen mukainen, siitä pitää olla avoin.

Kirjan lopussa on monia esimerkkejä sponsoriyhteistöistä, joista yksi oli eSports. Kappale oli kiinnostava jo sillä, että se liittyy vahvasti Salo Gaming Expoon. Mitään huippuvinkkejä ei se minun kohdalleni antanut, mutta siinä puhuttiin lähinnä siitä, että kuinka paljon e urheilu on nousussa sponsoroinnissa, mutta kuitenkin sponsoroijien on hyvä muistaa, että kaikkien yritysten arvoille ei ole hyvä sponsoroida väkivaltaisia räiskintäpelejä. Kappale sai kuitenkin minut miettimään keitä ei varmasti voisi pyytää yhteistyökumppaniksimme, ja ketkä voisi potentiaalisesti olla yhteistyökumppaneitamme.

Photoshop elements -käsikirja – Mark Galer & Abhijit Chattaraj

Kiinnostuneena Adoben ohjelmiin lainasin kirjan, joka kertoo Photoshop elementsistä. Kirja on vuodelta 2011, ja silloin elements oli kirjan mukaan ilmainen. Nyt vuonna 2019 kuitenkin elements maksaa noin 75euroa. Itselläni on käytössä photoshop CC, joka on kirjan (sekä blogien) mukaan hankalampi käyttää, koska siinä on runsaasti enemmän toimintoja. Vaikka kirja kertoi photoshop elementsistä, samat toiminnot toimii myös photoshop CCssä.

Ajattelin, että kirja ei voisi olla yhtä hyvä apuväline verrattuna internettiin, mutta perun sanani. Kirjassa oli erittäin selkeästi kerrottu stepettäin, miten tehdään jokin tietty juttu, vaikka nyt kuvan taustan vaihtaminen uuteen taustaan.

Kirja on hauska ja erilainen, koska saat kirjassa käsiteltävä kuvat ladattua omalle koneellesi, ja muokata siis samat kuvat kuin kirjassa, kirjan ohjeiden mukaisesti. Itse kuitenkin muokkasin omia kuvia kirjan ohjeiden mukaan.

Kirja on jaettu kolmeen osaan: optimoi, paranna ja yhdistelmät.

Optimoinnissa käydään läpi muunmuassa liukuvärit, mustavalkoisuus sekä terävöittäminen. Parantamisessa kuvan muokkaamista kuten esimerkiksi syväterävyyttä, sävytystä ja alasävyjä. Yhdistelmissä kuvien yhdistämistä toisiinsa.

Kirja ollaan ehkä suunnattu valokuvaajalle, joka muokkaa omia kuviaan, mutta innostuneelle, aloittelevalle kuvanmuokkaajalle kirja on ihan huippu. Minulle se toi esille aivan uusia työkaluja, mitä photoshop tarjoaa. Varmasti tulen käyttämään tämän kirjan saloja tulevissa töissäni.

Iikka Kivi – Menisit ennemmin terapiaan

Iikka Kivi – Menisit ennemmin terapiaan

Iikka Kivi on paitsi kirjan kirjoittaja, myös stand up koomikko, ja se näkyy kirjan sisällöstä, siitä, miten hän tuo kaikki asiat ilmi. Hän kertoo rankkojakin asioita vitsikkäästi, mutta kuitenkin kiertelemättä, miten asian todellinen laita on. Nautin kirjasta todella paljon. Kirja ei tosiaan ollut sellainen kirja, joka kertoo ”sinä pystyt mihin vain.” Kirja pikemminkin kertoo sen, että aina ei jaksa, ja se on ihan ok. Kuten kirjan kannessakin lukee, rehellinen self help -kirja.

Tahtoisin joskus kokeilla päiväkirjaa. Kivi kertoo, siitä miten aika kulkee todella nopeasti ja tuntuu, että elämä vain vierii ohi. Kiven mukaan tämä saattaa johtua siitä, että päivät ovat todella samankaltaisia toistensa kanssa. Kun kirjaa päivänsä ylös, huomaa että jokaisessa päivässä on jotakin erilaista. Havainnollistamisen myötä aivojen ajankäsitys muuttuu.

Yksi mielenkiintoinen asia, mistä Kivi kirjassaan puhui, oli kritiikki. Kirja kertoo, miksi kritiikin vastaanottaminen on hankalaa, mutta miksi sitä kannattaa ottaa vastaan. Hyvä kritiikki on kultaakin kalliimpaa, ja vaikka sen saamisen jälkeen usein harmittaa, mutta kun siitä ottaa opiksi, työsi paranee. Olen itse aika huono kritiikin vastaanottaja. Minulla on tarve puolustella omaa työtäni, mutta aion oppia ottamaan kritiikin vain hyvänä asiana, sellaisena, joka parantaa minua.

Kritiikin antamisesta. Kivi kertoi hyviä neuvoja kritiikin antamisesta. Hänen oma tavoitteensa kritiikin antamisessa on se, että kaiken tekemisen taustalla täytyy olla aito hyväntahtoisuus, halua saada ihmiset voimaan hyvin, kyseenalaistamaan ihmisen lukkiutuneet ajatusmallit ja tekemään oman osansa maailman muuttamiseksi paremmaksi. Kivi kertoi myös hyvän kikan, miten kritiikkiä kannattaa antaa: Sanoa jotain hyvää, sitten kritisoida, ja taas jotain hyvää. Tätä ”hampurilais- mallia” aion käyttää.

Ihmisten kuunteleminen. Aion oppia kuuntelemaan paremmin. Kiven selitettyä ihmisen kuuntelemisesta, miten todella paljon tärkeää infoa menee usein ohi, koska emme kuuntele tarpeeksi, vaan usein ajattelemme omassa päässämme, mitä sanoa seuraavaksi.

Tiimityöstä voimaa – Karl-Magnus Spiik

Tiimityöstä voimaa – Karl Magnus Spiik

Spiikin kirjoittama kirja Tiimityöstä voimaa kertoo tiimityöstä ja sen tärkeydestä. Ensimmäinen luku on johdanto, joka pohjustaa kirjaa. Toisessa luvussa käydään läpi erilaisia tiimejä ja miten pienikin muutos tiimien toiminnassa voi parantaa esimerkiksi yrityksen tulosta.

Kolmannessa luvussa käydään läpi mikä on tiimi. Tässä luvussa henkilökohtaisesti minuun kolahti kuva, joka ei varsinaisesti ollut minkään tutkimuksen tulos ”koska sellaisen tekeminen ja oikean vastauksen saaminen on lähes mahdotonta tiimien erilaisuuksien takia.” Mutta kuva havainnollistaa sen, että tiimin koko vaikuttaa myös tiimin todelliseen toimivuuteen. Jos tiimi on liian suuri, ei kaikki pysty kertomaan todellisia ajatuksiaan kuin ehkä vieruskavereilleen. Jos tiimi on pienempi, tässä kuvassa ihanne luku on 4, jopa 90% ajatuksista kerrotaan muille tiimiläisille.

Kolmannessa luvussa myös käydään läpi tiimin tehtäviä ja vastuualueita. Tässä oli erittäin hyvä tiimin tehtävien ja vastuualueiden määrittelymalli. Tätä mallia voisin käyttää itse apuna esimerkiksi Salo Gaming Expoon liittyvissä tapahtumissa.

Neljäs luku kertoo siitä, että miten tiimitoimintaa voisi lisätä. Esimerkiksi laajentaa vastuualueita, antamalla vapauksia ja järkevien sekä mielekkäiden työkokonaisuuksien laatimisella kehitetään tiimitoimintaa. Tärkeä muistutus luvussa on myös se, että ”hyvin suunniteltu työ on puoliksi tehty”, joka tarkoittaa sitä, että kun tiimi on sopinut tehtävät esimerkiksi edellä mainitulla määrittelymallilla ja kaikki tietävät mitä tulee tehdä, ei synny sekasortoa, joka tietenkin pienentää tiimin tehokkuutta.

Viides luku pohtii, että miksi tarvitsemme tiimityöskentelyä. Tästä luvusta itse en oikein saanut mitään irti.

Kuudes luku kertoo siitä, että asiakas on työnantaja.

Seitsemäs luku kertoo Tiimistä ja me hengestä. Luvun alussa on hyvä esimerkki, miten me henki on tärkeä asia tiimissä. Erilaisuuksien hyväksyminen sekä oman sosiaalisen vastuun hyväksyminen ovat tärkeitä tukipilareita tiimin me hengen luontiin. Luvussa kerrotaan myös miten hankalaa tiimin jäsentä voisi lähestyä. Spiik oli luonut portaikon, jossa kerrotaan erilaisia tapoja miten hankalaa tiimin jäsentä voisi lähestyä. Toivon, etten joudu hyödyntämään tätä portaikkoa koskaan, koska onhan ikävä asia, jos tiimissä on hankala tapaus. Mutta portaikko on tällaisessa tapauksessa hyödyllinen.

Luvussa kahdeksan käsitellään asiaa ”minä tiimin jäsenenä”. Luvussa selvitetään esimerkiksi miten auttaminen, negatiiviuus tai positiivisuus vaikuttaa tiimiin, ja käsitellään paljon esimerkkejä millaisia erilaisia tiiminjäseniä on, sekä sitä, millainen on hyvä tiimin jäsen. Luvussa on hauska pieni testi, millainen työntekijä sinä itse olet. Itse olen suurimmaksi osaksi arvostelija.

Yhdeksäs luku käsittelee aihetta ”johtaminen tiimiorganisaatiossa.” Luvussa käydään läpi, että millainen on hyvä tiimi johtaminen. Minusta itsestäni hyvä johtaminen on melkein aina esimerkillistä, etkä käskemistä. Uutena asiana tuli myös ns. Näkymätön johtaminen.

Kymmenes luku kertoo vielä tiimipalavereista.

Tee itsestäsi brändi – Katleena Kortesuo

Minä naivina luulin, ettei brändäyksestä saa näin paljoa hyvää asiaa mitä Kortesuo on kirjoittanut. Kortesuolla on mielestäni aika kärkkäät mielipiteet ja hän uskaltaa kertoa oman mielipiteensä ja jopa omia heikkouksiaan. Olen aikaisemminkin lukenut Kortesuon kirjoja, ja pitänyt hänen tyylistään kirjoittaa eikä tämäkään kirja minua kylmäksi jättänyt.

Kortesuo ensiksi valaisee, mikä on henkilöbrändi ja mikä luo henkilöbrändin. Hän kannustaa katsastamaan onko nimesi erottuva, millä kuljet tapaamisiin, kannustaa pukeutumaan hieman massasta poikkeavasti, sekä olemukseesi, esimerkiksi istuma-asentoosi. Kortesuo myös muistuttaa, että persoonan tulee muokata brändiä, ei brändin persoonaa.

Kortesuo suosittelee henkilöbrändin haluavan ihmisen hyödyntävän sosiaalista mediaa: pidä blogia, keskustele asiakkaittesi kanssa, ota kantaa ja profiloidu asiantuntijaksi. Hän esittelee useimmat sosiaaliset mediat, sekä sovellukset ja neuvoo, miten siellä kannattaa käyttäytyä tehdäksesi itsestäsi mielenkiintoisemman ja asiantuntevaisemman. Minulle uutena sosiaalisenmedian alustana tuli Qaiku.

Kirjassa myös kerrotaan eri kirjoitustyyleistä, jos haluat olla henkilöstöbrändiksi, sinun tulee osata myös osata kirjoittaa sopivalla kielityylillä.

All in all minusta kirja on hyödyllinen opas henkilöbrändin rakentamiseen

Vaaralliset ideat – Alf Rehn

Jos itse sanoisin omin sanoin, niin kirja kertoo luovuudesta, ja miten ajatellaan ”out side of the box”. Toisaalta Rehn tekee äärimmäisen selväksi kirjan alussa, että luovuuskirjat eivät ole luovia, vaan toistavat samaa kaavaa ja kertoo itse kirjastaan näin: ”Tämä kirja ei käsittele luovuutta – vaan sitä, miten voimme kehittää vaarallista ajattelua”. Yhdyn kyllä tähän.

Päällimmäisenä kirjasta minulle jäi mieleen hyvät esimerkit ”vaarallisista ideoista”, niistä mitä alan ammattilaiset voivat katsoa silmiään pyöritellen, ja tavalliset kuluttajat ottavat askeleen taakse päin ja hihittää hermostuneesti.

Koko kirja perustuu vaarallisen ajattelun viiteen vaiheeseen, jotka ovat:

  1. Matkiminen
  2. Laajentaminen
  3. Provosointi
  4. Uudelleen arviointi
  5. Vaarallinen ajattelu

Pidän Rehnin kirjoitustyylistä, mutta toisaalta en taas pitänyt siitä. Kirja on helppolukuista, selkeää ja on mielenkiintoinen, sekä pidän jotenkin anarkisesta asenteesta jolla hän työntää lukijaa ajattelemaan juurikin vaarallisesti, mutta jotenkin Rehn kirjoittaa erittäin ylimieliseen sävyyn. Onko se sitten tapa myydä omaa ajattelutapaansa eteenpäin?

Epic – nuoren yrittäjän käsikirja – Sami Mikkola & Martta Tervonen

Mikkolan ja Tervosen teos selvittää asioita nuorille jotka haluavat tulla yrittäjäksi. Minulle oli hetken epäselvää mikä kirjan kohderyhmä on, ja tulin siihen tulokseen, että parhaiten kirjasta saa irti noin lukioikäinen nuori. Toki kirja voi avartaa minkäikäistä tahansa, mutta oppikirjana ammattikorkeakoulussa alaa opiskelevana en näe kirjasta saaneeni paljoa irti.

Kirja kertoo mm. ideoinnista, myynnistä, markkinoinnista, verkostoitumisesta, yrityksen perustamisesta ja kirjanpidosta. Paljon siis perusasioita joita uuden yrittäjän tulee ottaa huomioon.

Omasta mielestäni yksi tärkeimmistä luvuista kirjassa oli luku, missä kerrottiin pelosta. Nuori saattaa varsinkin vanhojen ja kokeneiden yrittäjien keskellä tuntea alemmuuskompleksia, ja jännitys saattaa olla kova. Luku pyrkii rauhoittamaan nuorta: ”ei kukaan ole seppä syntyessään” ja rohkaisee käyttämään pelkoa hyödyksi.

Lisäksi kirjassa on nuorten yrittäjien haastatteluja ja kivoja harjoitteita, joita kirjassa kutsutaan ”unelmointihetkeksi” ja ”luovuusleikiksi”.

Lopuksi kirjassa on sanakirja joka selvittää nuorille sanoja jotka voivat olla uusia, kuten ”hissipuhe” tai ”henkilöbrändäys” tämä minusta on todella tärkeä juttu, ettei nuorilta menisi asioita ohi vain siksi, etteivät tiedä mitä jokin sana tarkoittaa.

Yritä edes – Jaakko Lyytinen & Kirsi Piha

Kirja esittelee itsensä siten, että etsii valoisammat puolet yrittäjyydestä, mutta retorisesti aloittaa kuitenkin luettelemalla syyt, miksei suomalaiset yritä. Perustelut sille lyhkäisyydessä on, että suomalaiset pyrkivät turvallisuuteen, ei haluta ottaa vierasta pääomaa, suomessa on liian pienet markkinat ja negatiivinen ilmapiiri.

Kirja esittelee 32 yrittäjää, ja jakaa heidän tarinansa, miten heistä tuli yrittäjiä. Yritä edes kirja on mukaansa tempaava tarinoiden takia, mutta koska kirja on 14 vuotta vanha, osa kirjan yrityksistä saattaa olla jo menneen talven lumia. Se ei kuitenkaan poista näiden yrittäjien mukaansa tempaisevia tarinoita yrityksen synnystä ja yrittämisen iloista (sekä myös haasteellisuudesta).

Kirja muistuttaa kovasti Karo Hämäläisen ja Mika Mäkeläisen taivas+helvetti kirjoja. Jos haluat lukea tuoreempaa tietoa sisältävää kirjaa, suosittelen taivasta ja helvettiä. Kuitenkin Lyytisen ja Pihan yritä edes kirja ei poikkea kirjan opettavuuden ja yrittämiseen innostamisen kannalta oikein mitenkään Mäkeläisen ja Hämäläisen kirjasarjasta.

Kuten aiemmin lukemissani taivas + helvetti kirjasarjassa mielenkiintoisemmat yrittäjien tarinat yrittämisestä olivat tunnetuimpien nimien ja brändien, niin oli tässäkin kirjassa. Mielenkiintoisimmat tarinat yritä edes kirjassa minulle oli Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan eriskummallinen syntytarina, McDonalds franchising yrittäjä Hannu Summasen haastattelu sekä Hjallis Harkimon haastattelu.

Jos pidät tarinatyyppisestä, opettavaisesta sisällöstä sekä yrittäminen kiinnostaa, suosittelen lämpimästi tätä kirjaa.

Lisää otsikko napsauttamalla – Katleena Kortesuo & Jarkko Sjöman

Tämä kirja opastaa miten tehdä asiallinen diaesitys. Minusta kirja on oivallinen apuväline, jonka jokaisen, joka tekee presentaation johonkin tilaisuuteen, tulisi lukea. Kirja oli helppolukuista, ja kuvat selvittävät hyvin tekstin asiaa. Olen nyt lukenut kaksi Kortesuon kirjaa, ja henkilökohtaisesti pidän tavasta jolla Kortesuo kirjansa kirjoittaa. Paljon esimerkkejä ja tarinoita.

Vaikka osa tästä kirjan asiasta oli minulle vanhaa tietoa, joka on jo käytössäni, kirjassa oli paljon uutta, jota aion hyödyntää tulevissa prentaatioissani. Jotkin pienet asiat, johon ei edes välttämättä kiinnitä huomiota, esimerkiksi kuvan sijoittaminen diaan ”oikein” tuo presentaatioon paljon asiantuntevaisemman ilmeen.

Hyvää kertausta on esimerkiksi luku, jossa käydään diaesityksen rakenne läpi. Siinä käydään läpi eri runkomalleja, joista kannattaa valita yksi. Kuitenkin usein joutuu tekemään näistä kombinaation, jolloin helposti rungosta tulee epälooginen, ja Kortesuo antaa kirjassa vinkin, mitä kannattaa tässä tapauksessa tehdä.

Minulle itselleni kirjakolahdus, eli asia, joka jäi mieleen, oli ohjeistus diagrammeista, kaavakuvista ja taulukoista. Usein diaesityksissä näkee esimerkiksi epäselviä taulukoita, joissa on paljon lukuja, mutta kuitenkin kaikki luvut on hyvä näyttää. Kirjassa opastetaan, miten pienellä niksillä tehdään taulukosta hieman luettavampi. Nämä vinkit vien varmasti käytäntöön.

Lisäksi kirjassa esitetty nettisivu slideshare oli minulle uusi tuttavuus, ehkä joskus eksyn sinnekin.