The eSports market and eSports sponsoring

E-urheilu?
Ei tarvitse mennä kovin paljoa ajassa taaksepäin, kun e-urheilu oli vielä tuntematon käsite, ja maailmanmestaruusottelut videopeleistä tuntuivat suunnattomalta ajanhaaskaukselta. Kuitenkin kilpailullisten pelimuotojen saavuttama suuri suosio on mahdollistanut pelien eliittitasolla operoivien pelaajien toimeentulon kokonaan pelaamalla – eikä ihan pienellä summalla.
Mistä kaikki on oikein lähtenyt liikkeelle?
Suoratoistopalveluiden, kuten Twitchin ja YouTuben avulla, useat videopeleistä kiinnostuneet ovat voineet seurata jo pitemmän aikaa pelaajia ympäri maailmaa, jotka kykenevät tekemään paineen alla ennennäkemättömiä ratkaisuja ja kantamaan voiton joukkueen puolelle. Tämä on nostanut tiettyjä pelaajia pelaajakansan tietoisuuteen, ja todennäköisestä on, että menestyksekäs ura soolopelaajana nostaa hänet yhteen vaikuttavista ammattilaisjoukkueista. Ammattilaisjoukkueet ovat nimensä veroisia myös e-urheilun alalla. Joukkueet treenaavat yhdessä niin pelin sisällä, kuin sen ulkopuolella. Vaikka e-urheilu ei mittaa välttämättä fyysistä suorituskapasiteettia, se mittaa sen sijaan yksilön ja joukkueen yhteen sointuvia kognitiivisia taitoja, kuten ongelmanratkaisukykyä ja havainnointia tilanteessa, jossa sekunnin murto-osa voi tehdä suuren merkityksen.
Vaikuttavana tekijänä nykypäivän e-urheilussa on tietenkin sen laajuus. Nykypäivänä kun järjestetään maailman huipulla trendaavien videopelejen maailmanmestaruusturnauksia, niitä seuraa ympäri maailmaa miljoonia ihmisiä. Monet yritykset ovat huomanneet tämän, ja haluavat tietenkin osansa potentiaalista näkyvyyttä, mikä tarkoittaa resurssien ohjaamista kohti e-urheilun kokonaisuutta. Aikaisemmin e-urheiluun liittyvissa tapahtumissa oli tyypillisesti esillä tietokonekomponenttien valmistajia, energiajuomabrändejä ja oleellisia oheistuotteita myyviä yrityksiä. Nykypäivänä tapahtumissa ja niiden suoratoistopalveluiden tarjoamassa mainonnassa esiintyy paljon ns. epäoleellista mainontaa, kuten henkilöautojen mainosvideoita. E-urheilu toimii konseptina hyvin samalla tavalla kuin esimerkiksi urheilutapahtumat, ainoastaan laajemmalla alueella.

Vuoden 2019 Salo Gaming Expossa huomasimme vastaavanlaisen ilmiön. Pääturnauksemme tapahtumassa oli Counter-Strike Global Offensive, johon olimme kiinnittäneet 1000e pääpalkinnon. Pelaajamäärä kasvoi lähes sadalla pelaajalla viime vuoteen verrattuna, ja sen verran turnaukseen osallistui myös pelaajia. Vastaavanlaisesti huomasimme mielenkiinnon puutteellisuuden sellaisia turnauksia kohtaan, joissa ei ollut rahallista palkintoa.

Uusi neuvotteluvalta

Lukupiirimme yhteydessä, toisen kirjaryhmän puolelta nousi esiin neuvottelutaitoja käsittelevä teos ”Uusi neuvotteluvalta”, kirjoittanut Juhana Torkki ja Sami Miettinen. Heidän kirjaryhmän esitelmässä nousi esiin neljän perustaidon kartta, joiden perusteellisen sisäistämisen koen erittäin tärkeäksi itselleni, pyrkiessäni kohti myyntineuvottelijan toimenkuvaa.

Ennen työtoimieni aloittamista, halusin taas nostaa itselleni tuoreeseen muistiin hyväksi havaittuja keinoja neuvottelutilanteissa, sekä keinoja, joiden avulla pystyn vakuuttamaan uudet potentiaaliset asiakkaat.

Ensimmäisenä neuvottelun peruskeinona on valta. Tulevissa neuvotteluissani tulen varmasti olemaan lähtökohdiltani vähemmän valtaa omaava henkilö, sillä tulen edustamaan suhteellisen tuoretta yritystä, jossa kaikki vaikuttavat jäsenet ovat nuoria opiskelijoita. Tulen varmasti kokemaan asennetta, jossa kokemustamme vähätellään, sekä hintapolitiikkaa pidetään kohtuuttomana verraten siihen, mitä olemme saaneet aikaan. Olen kohdannut vähättelyä jo aikaisemmassa työssäni b2c alueella, jonka painoarvon minimoimisessa olen havainnut hyväksi keinoksi huumorin. Hyökkäävää sekä toisen neuvottelussa olevan henkilön arvoa syövää vähättelyä on helppo keino keventää esimerkiksi pienellä naurahduksella tai hymähdyksellä, joka tekee tilanteesta vähemmän uhkaavan, sekä toimittaa vasta-argumentti tai fakta, joka vie tilannetta eteenpäin, pysähtymättä neuvotteluille epäedulliseen tilanteeseen. Vaikka ennakkoluuloja tulee esiintymään varmasti, koen ne mahdollisuuksina parantaa lähtökohtiani vallan saavuttamiseksi neuvottelutilanteissa. Kirjassa esitetyissä keinoissa painotetaan paljon sanattoman viestinnän arvoa, sekä kehonkielen tärkeyttä. Myönnän olevani huono muistamaan kehonkielen välittämää viestiä, varsinkin tilanteissa, joissa koen huomion olevan muualla kuin itsessäni.
Toisena neuvotteluissa esiin nousevana keinona on analyyttisyys. Tämä on keino, jolla neuvottelupöytään tuodaan kovaa faktaa, tilastoja sekä tavoitteellisuuden tärkeys kummallekin osapuolelle selväksi. Koen analyyttisyyden olevan loistava työkalu silloin, kun kyseessä olevaan tuotteeseen liitetään kyky mitata sen ominaisuuksia. Esimerkiksi komponenttien kestävyys, sosiaalisen median saavuttama näkyvyys tai säästäminen tuotannon asioissa. Mikäli kyseessä olisi esimerkiksi brändiä vahvistavat verkkosivut, rahaa vastaan saavutettu uskollisuus asiakaskunnassa olisi huomattavasti hankalampi mitata tilastoissa.
Kolmantena keinona kirjassa esiintyy sosiaalisuus. Neuvottelutilanteet ovat ihmisten välisiä dialogeja, joissa tärkeimpänä tekijänä on vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta ja luotettavalta. Luotettavuuden saavuttamiseksi on hyväksi havaittu keino esittää huumoria, joka ei millään tavalla satuta kummankaan intressejä, vähentäen niiden painoarvoa. Myös aitous on rakentava tekijä. Ihminen, ketä ei luonnostaan ole supersosiaalinen, mutta haluaa vaikuttaa siltä, voi vahingossa vetää roolin liian pitkälle, jolloin neuvotteluissa mukana oleva vastahenkilö saa niskaotteen neuvottelujen päävetäjänä ja suunnannäyttäjänä. Chris Widenerin kirjan ”How to talk to anybody, anytime, anywhere” luettuani sisäistin sen, että ihmisten ei tarvitse olla kiinnostavia, riittää kun itse olet kiinnostunut. Sosiaalisuutta tukevana tekijänä, sekä keskusteluun heittäytymistä helpottavana tekijänä on kysymysten kysyminen, jotka saavat vastapuolen laskemaan suojaustaan ja varautuneisuuttaan, ja keskustelemaan heille itselleen läheisistä ja mielenkiintoisista asioista. Näistä asioista voi helposti tehdä johtopäätöksiä, jotka vaikuttavat lopputulokseen neuvotteluissanne.
Neljäntenä keinoista esiintyy periaatteellisuus. Suomalaisessa kulttuurissa koen sen olevan erittäin lähellä yritystoiminnan keskipistettä, varsinkin pienemmissä, yrittäjävetoisissa yrityksissä. Pienemmissä yrityksissä maine on ratkaiseva tekijä sen asiakaskunnan laajuudessa, ja maineen menettäminen vilppiä harjoittamalla on nykypäivänä erittäin helppoa. Periaatteeton toiminta on haitallista kaikille sitä harjoittaville yrityksille, sekä yhteistyökumppaneille, joka ei tarjoa mahdollisuutta kestävään menestykseen ja pitkäkestoiseen toimintaan.

Työkaluna Discord

Nykypäivänä kaikki tuntevat Skypen. Yksi ensimmäisistä tietokoneelle saatavissa olevista verkkopuheluohjelmista, joiden pääsääntöinen käyttö keskittyy video- sekä äänipuheluihin verkossa. Skypen perusideana toimiva, verkossa käytävä keskustelu (VoIP = Voice over Internet Protocol) mahdollistaa reaaliaikaisen puhelun IP-osoitteiden välillä, joka on mahdollista yhdistää myös perinteiseen puhelinverkkoon. Tyypillisesti Skype on käytössä yrityksissä, jotka käyttävät yrityksille suunnattua versiota neuvotteluissa ja kokouksissa, jos työvoima on jakautunut suurelle alueelle, eikä fyysinen läsnäolo ole mahdollista.
Vuosien varrella, kun videopeliyhteisöt ja kilpailulliset videopelit ovat kasvaneet eksponentiaalisesti laajuudessaan, on niiden vanavedessä kulkenut ja kehittynyt myös ohjeisohjelmia niiden tueksi.
Discord on yksi niistä palveluista, jota monet pelaajat ovat tottuneet käyttämään ratkaisuna kommunikaatioon videopelien aikana. Discordia kehittäessä, sen konseptin luoja Jason Citron halusi kehittää sovelluksen, jossa olisi mahdollisimman pieni viive muihin VoIP-sovelluksiin verrattuna. Pieni viive ohjelmaa operoidessa on tarpeellinen varsinkin kilpailullisissa pelimuodoissa, joissa informaation kulkemisen estyminen tai hidastuminen muutamilla sekunneilla voi olla lopputuloksen puolesta ratkaisevaa.
Discord on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkä palvelu, joka mahdollistaa keskustelun pienellä viiveajalla. Discord pitää sisällään mahdollisuuden lisätä kaverit ja tuttavat helposti kaverilistallesi nimimerkin ja nelikirjaimisen numeroyhdistelmän avulla, joiden toimintaa pystyt seuraamaan Discordista. Discord tarjoaa mahdollisuuden luoda kohderyhmälle tarkoitetun kanavan, jossa keskustelu on mahdollista niin chat versiona, kuin myös ryhmäpuheluna. Chatkanava on oiva esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, kun jokaiselle esimerkiksi projektiryhmässä työskentelevälle on tarve toimittaa tieto muutoksista tai kiireellisistä tarpeista. Tiedostojen tai tietojen jakaminen tietylle chatkanavalle helpottaa tiedon kulkemista, sekä pienentää riskiä materiaalien katoamisen varalta. Edellä mainitut keskustelumahdollisuudet ovat selkeästi merkitty sovelluksessa, sekä niissä on selkeästi esitetty risuaita (#) sekä Windowsissa tuttu äänenvoimakkuuden säätömahdollisuutta kuvaava merkki, kuvaavat keskustelukanavien yhteydenpidon keinoa. Discord on mahdollista ladata niin tietokoneelle sovelluksena, kuin myös puhelimelle applikaation muodossa. Samat palvelumahdollisuudet pätevät jokaisella toteutuspohjalla, joten osallistuminen tietokoneiden välityksellä käytävään keskusteluun on mahdollista myös mobiililaitteella.
Discord on ollut osana osuuskuntamme toimintaa palavereissa, jolloin olemme kerääntyneet sinne keskustelemaan asioista, fyysisen läsnäolon sijaan. Vahvemman kosketuksen Discordiin sain projektimme Salo Gaming Expon myötä, jossa tapahtumalla on oma kanava, jota käytetään tiedotuksessa ajankohtaisista asioista liittyen tapahtumaan, sekä tapahtuman aikana aikatauluista ynnä muista kiireellisistä ja tärkeistä asioista. Kanava on myös mitä mainioin keino saavuttaa tapahtumalle uskolliset pelaajat, jossa voi seuraajakunnalle tarjota esimerkiksi tapahtuman yhteistyökumppaneiden mainosmateriaalia sekä erikoistarjouksia.

Brändin ilmeen johtaminen

Luin Juha Pohjolan tämän vuoden teoksen nimeltään ”Brändin ilmeen johtaminen”. Mitä on brändi? Ensimmäisenä nousee mieleen väri. Coca-Colaan yhdistetään helposti punainen värimaailma, ja varsinkin näin joulunaikaan, ei voi olla huomaamatta Coca-Colan TV-mainosta, jossa joulupukki poroineen nauttii kyseistä virvoitusjuomaa.
Mutta väri on vain pintaraapaisu siitä, mitä brändi todellisuudessa pitää nykypäivänä sisällään. Coca-Colan tullessa markkinoille, kohta noin 135 vuotta sitten, asiat olivat paljon suoraviivaisempia ja mutkattomampia. Nykypäivänä yhtä vankan brändin rakentamiseen tarvitaan paljon muutakin, kuin miellyttävä värimaailma pakkauksiin, tai tunteisiin vetoavaa TV-mainontaa. Vuonna 2019 elämme aikaa, jolloin kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Ihmiset reagoivat välittömästi uusiin muutoksiin, positiiviset asiat saavat paljon näkyvyyttä, negatiiviset vielä enemmän. Tämä on nostanut brändistä vastaavat henkilöt varpailleen, ja saanut aikaan tietynlaista varovaisuutta, ettei haluttu tulos kääntyisi päälaelleen.
Miten brändiä tulisi rakentaa? Ensin tarvitaan henkilö, mielellään useampi. Tämän jälkeen, kun työryhmä on nimitetty vastaamaan vastuullisesta (tai miksei myös vastuuttomasta) työtehtävästään, on hyvä selvittää brändiä kantavan yrityksen pitkäaikaistavoite, sekä myös lyhyemmän tähtäimen tavoitteet.  Lyhyemmän tähtäimen tavoitteista voidaan ottaa osaksi brändin pitemmän tähtäimen tavoitteita joitain hyväksi havaittuja elementtejä, kuten nykypäivänä esimerkiksi vastuullisuus ilmastotalkoissa. Ilmastonmuutos on esimerkiksi Coca-Colan elinkaaren pituudessa mitattuna varsin uusi tulokas, mutta jo nykypäivänä tekijä, joka varmasti ratkaisee seuraavina vuosina useamman ison brändin tulevaisuudesta.
Mutta! Vaikka ilmastonmuutoksen haittavaikutuksien minimointi onkin juuri nyt pop, se ei tarkoita sitä, että jokaisen yrittäjän tulee alkaa rakentaa brändiään kohti hiilijalanjäljetöntä, luomutuotantoa suosivaa toimintaa, vaan jokaisen yrittäjän tai brändistä vastuussa olevan henkilön tulee tunnistaa itselleen relevantit asiat, jotka toimivat tukipilareina seuraaville lyhyen tähtäimen tavoitteille.
Myös erilaisuus koetaan hyödyksi ja haitaksi. Esimerkiksi kuluttajatuotteita valmistava yritys kohtaa varmasti oman tuotesegmenttinsä rajoitukset ja eniten käytetyt elementit. Nämä eniten käytetyt elementit voivat olla esimerkiksi pakkausten muoto. Jos maitoa alkaa myymään moottoriöljylle ominaisessa pakkauksessa, se tuskin myy. Mutta jos tuudittautuu siihen, että maitopurkin tulee olla valkoinen, litran tilavuudessa oleva kartonkilaatikko, tuote tuskin erottuu edukseen, koska vastaavia on jo pilvin pimein.
Kirjassa esiteltiin nykypäivän brändinrakentajalle työkalu nimeltä design management, joka pitää sisällään neljään eri kategoriaan jaetut vaikutusalueet. Tapa toimia, toimintaympäristö, viestintä sekä tuote itse. Näiden alapuolelle jaetaan vielä keinot vaikuttavat jokaiseen vaikutusalueeseen, halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Tärkeimmiksi kolahduksiksi kirjasta haluaisin nostaa kestävän brändin rakentamisen monipuoliset mahdollisuudet erottua edukseen, sen lyhyen aikavälin tavoitteiden potentiaalisuuden osana kestävää brändiä, sekä sen, että brändin mainetta rakennetaan suhteessa kauan siihen, kuinka nopeasti sen voi menettää.

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

Nykypäivänä ihmistä ajetaan kohti täydellisyyttä. Mainonta televisiossa sekä lehdissä tyrkyttävät oikotietä onneen määräajassa mainostetun tuotteen kanssa, sekä sosiaalisen median vaikuttajat kilpailevat keskenään glamourelämän mittareilla. Ulkoiset paineet ohjaavat nuoria kuluttamaan naurettavia summia ulkonäköönsä, vaatetukseensa sekä elämäntyyliinsä. Elämäntyyliä ei rahoiteta itse tienatuilla rahoilla, vaan lähes poikkeuksetta ne hankitaan ulkoisilta tahoilta. Sosiaalisessa mediassa esitetään paras puoli, oikeassa valossa, kuun asennossa sekä vaatemerkkien logot selkeästi näkyvissä, jottei keltään unohtuisi kuinka tärkeä ja varakas henkilö on.

Kirja kertoo, kuinka negatiivisen mielentilan myöntäminen itselleen on jo askel kohti parempaa. Ihmisten ei tarvitse aina onnistua ja menestyä valitsemallaan polulla, eikä se tarkoita hänen olevan millään tavalla huonompi. Epäonnistumisilla on tapana opettaa ihmisille erilaisia toiminta- ja ajatusmalleja, joita yksilön tulisi itse tarkastella ja kehittää kohti itselleen parhaimmaksi havaitun saavuttamiseksi. Itselleen negatiivisten tunteiden myöntäminen helpottaa jo oloa, sekä avaa oven mahdollisuuteen parantaa itseään, joka lopulta tuo ihmiselle tyytyväisyyden tunteen itsestään. Omien resurssien ohjaaminen pinnallisista asioista kohti itselleen tärkeäksi koettuja asioita, jättää ulkopuolelle loputtoman kilpailun kenen tahansa kanssa, jolla ei ole minkäänlaista konkreettista yhteytä henkilöön.

Henkilökohtaisesti tunnistan itseäni kirjasta. Olen helposti kateellinen, kun nuoret ajavat keskimääräistä arvokkaammalla ja tehokkaammalla ajoneuvolla. Pidän autoista, arvostan niiden yksilöllisiä ominaisuuksia sekä insinöörityötä niiden takana, sekä sitä, mitä niillä on autourheilussa saavutettu. En henkilökohtaisesti koe autoa mittarina menestykselle, vaan mielenkiinnon kohteena, ja tarkan selvitystyön tuloksena siitä, mistä ketäkin nauttii. Kohdatessani kappaleen alussa mainitun kaltaisen tapauksen, olen katkera hänen saavuttamastaan insinöörityön näytteestä, sekä siitä, ettei hän ole sitä itse saavuttanut, vaan se on hankittu ulkoisten tahojen avustuksella todistamaan muille hänen paremmuuttaan.
Kirjaa kuunneltua, pureskelin tilannetta mielessäni. Itselleni negatiivisen tunteen realisaation jälkeen, pystyin löytämään positiivisen ajatusmallin ”Ainakin kylästämme löytyy hienoja autoja, joita voin ihailla ja todistaa niiden suorituskykyä.” En tarkoita, että negatiiviset tuntemukset olisivat loppuneet, eikä kirja niin väittänytkään, vaan negatiivisen olotilan tunteminen ja sen tiedostaminen tekivät olostani paljon helpomman.

Kiitorata

Kiitorata – Lauri Järvilehto

 

Nykypäivän yritysmaailmassa uutena trendikkäänä mallina toimii startup-yritykset. Startup yrityksillä pääsääntöisesti on tarkoitus lyödä läpi ulkopuolisella rahoituksella, sekä nopealla aikavälillä, hyödyntäen idean kehittäjän omakohtaista kokemusta jonkun asian ratkaisemiseksi. Innovatiivisen idean tulee onnistuneen startup-yrityksen kannalta olla ratkaisu, jonka kehittäjä on keksinyt ratkaistakseen nykyisen toimintatavan tai tuotteen heikkouden.
Startup-yritykselle ominaista on räjähdysmäinen kasvu, sillä markkinoille tuodaan yleensä valmis tuote, jonka kehitystyö on tehty jo ennen yrityksen kasaamista. Valmiille tuotteelle on yleensä olennaista sen pilke silmäkulmassa tehdyt ratkaisut, jotka lapsenmielisen uteliaisuuden kautta on havaittu kannattaviksi, sekä joista useammat henkilöt voisivat mahdollisesti hyötyä.
Startup-yritysten elinkaarta kirjailija kuvaa sanalla kiitorata. Tällä haetaan havainnollistavaa kuvausta yritysten elinkaarelle, joka yleensä kestää sen aikaa, kuin ulkopuolisilta hankitut rahavarannot kestävät. Ennen rahoituksen – tässä tapauksessa kiitoradan loppua, lentokoneen tulee tehdä jyrkkä nousu, jotta lentomatka kantaisi määränpäähän asti, sekä sopivalla lentokorkeudella. Liian matalalla lentäminen aiheuttaa ahdinkoa, kuten jokainen lentokoneessa matkustanut saattaa kuvitella.
Jokaisen startup yrityksen menestystarina lähtee liikkeelle optimaalisen tiimin kasaamisesta. Sen lähestulkoon kaikenkattava, erilaisilla vahvuuksilla varustettujen henkilöiden yhteispanos mahdollistaa esimerkiksi tarpeeksi kattavan markkinoinnin, tai johtamisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Markkinoinnin tärkeys kirjaa kuunnellessani kiinnosti kovasti. Markkinoidessa tuotteen ympärille kerätty hype on erittäin kriittinen, nostava tekijä myyntituloksen saavuttamisen kannalta. Sen tuominen kohdennetuille asiakasryhmille tietoisuuteen on avainasemassa myynnin räjähdysmäisen kasvun saamiseksi. Markkinoidessa tulee välttää väärien mielikuvien välittämistä potentiaaliselle ostajakunnalle, jolloin markkinointi ampuisi itseään ja tuotteen tietoisuuteen saattamista jalkaan.

Rahoituksen kerääminen startup-yrityksissä tapahtuu yleensä sijoittajien kautta. Sijoittajat saavat kiinnittämälleen rahasummalle potentiaalisen mahdollisuuden räjähdysmäisen kasvun käytännössä tekemättä mitään, muuta kuin käyttämällä aikansa yrittäjän esittämisen kuunteluun. Tavanomaista tämänkaltaisissa tilanteissa on, että ennalta sovittuun tapahtumaan osallistuu useita startup-yrittäjiä sekä kehittäjiä, joiden pitchaus-tyylisten myyntipuheiden perusteella sijoittaja tekee päätöksensä kannattavuudesta, ja lähestyy yrittäjää tarkempien sopimuskuvioiden merkeissä. Tämä on myös startup-yrittäjille kannattavampi lainamuoto, sillä tällöin ei riskinä ole henkilökohtaiset varannot. Lainan hakeminen pankista ei ole kannattavaa startup-yritykselle, sillä riskit menestymisen kannalta ovat niin suuret. Pahimmassa tapauksessa lainasumman hakeminen pankista pakottaisi tekemään toimintasuunnitelmat pitkälle aikavälille, sekä suunnittelemaan sen rahan kokonaismäärän mukaisesti.

 

Kirja on mainio valotus startup-yritysten mallille, sen vauhdikkaalle elinkaarelle sekä sen elintärkeille osa-alueille. En itse näe itselleni mahdollisuutta startup-yrittäjäksi tällä hetkellä, mutta sen saavuttama jalansija yritysmaailmassa on pakko noteerata.

Johtajuuden ristiriidat

Johtajuuden ristiriidat

 

Johtajuuden ristiriidat, kirjoittanut Alf Rehn, on kirja, jossa käsitellään johtamisen erilaisia muotoja, jotka eivät välttämättä sovellu ympäripyöreästi jokaiseen johtamista vaativaan tilanteeseen. Kirjassa esitellään esimerkkejä erilaisista tilanteista, joita kirjailija on kohdannut toiminnassaan, ja esittää niiden haavoittuvaisuuksia, sekä omia pohdintojaan niiden kannalta.

Tärkeimmäksi pointiksi itselleni nousi kirjailijan näkemys johtamisen paradoksista: tiettyjä raameja noudattava johtamisen muoto voi soveltua projektiin x, hyödyntämällä suoraviivaista toimintaa selkeiden työohjeiden mukaisesti, vailla soveltuvuuden mahdollisuutta johtamista kokeville henkilöille. Jos samoja raameja ja toimintamalleja noudattaa niiden hyväksi havaitun menestyksen perusteella entisessä toiminnassa, todennäköisesti toiminta tulee lentämään perse edellä puuhun. Hyvän johtajan tulee tunnistaa suoritetun toiminnan luonne, sekä siihen ryhtyvien henkilöiden henkilökohtaiset voimavarat ja vahvuudet. Oikeanlaista toimintamallia tapauskohtaisella projektilla ei tule ikinä olemaan, sillä toiminnassa on usein niin monta liikkuvaa osaa ja muuttuvaa tekijää, ettei paperille kirjattu toimintaohje toimi alkuunkaan. Hyvän johtajan ei tule pelätä epäonnistumista tai epävarmuutta tekemisestä, vaan epäonnistuminen tulee kokea virheenä, josta on varaa kehittyä ja parantaa toimintaa.
Termiä ”johtaja” on hankala kuvailla sanakirjamaisesti täysin oikein. Yhteistä heillä kuitenkin on aina se, että he haluavat tehdä. Johtajalla tulee aina olla itsensä johtaminen kunnossa, sillä ilman tietoisuutta ja päättäväisyyttä omasta toiminnasta, sitä on erittäin hankala vaatia muiltakaan.

Jo ensimmäisestä opintovuodestani Turun Ammattikorkeakoulussa, olen ollut kiinnostunut johtamisesta, sen erilaisista muodoista sekä siitä, kuinka paljon sillä on annettavaa työpaikan tuottavuuden ja yksilön parhaaksi saavuttamisen kannalta. Olen kovasti kiinnostunut TEAL-mallista, jota ohjaa tiimiin kuuluvien yksilöiden vahva itseohjautuvuus. Motivoiva johtaja tarjoaa johdettavaksi saaneen tiiminsä yksilöitä kohti henkilökohtaista kasvua ja kehitystä. Vanhalla tyylillä johtaminen nykyaikaisessa, alati muuttuvassa maailmassa, ei ole kasvun kannalta positiivista. Sen hierarkkinen ja jämähtänyt malli ohjeistaa välittämään vaatimuksia ylemmiltä tahoilta alaspäin, varmistaen rahallisen tavoitteen saavuttamisen, välittämättä yrityksen henkilöstöresurssien käytöstä ja parantamisesta. Itselleni tulee tämänkaltaisesta toiminnasta mieleen ajatusmalliltaan kapeakatseinen, laajentamiseen kykenemätön sekä toiminnaltaan kylmä maailma, jossa työpaikan seinät edustavat lähinnä välinpitämättömyyttä, sekä kiittämättömyyttä työntekijän panostusta kohtaan.

Kaltaisessamme porukassa, joka lähentelee itseohjautuvan tiimin mallia, jokaisen olisi hyvä tiedostaa ja ymmärtää johtajuuden monimuotoisuus. Milloin vaatia tietynkaltaista toimintaa, milloin antaa vapaat kädet ja toteutuslinjaus, parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Kaikkia muotoja tarvitaan, riippuen työtehtävän luonteesta ja kiireellisyydestä.

How to talk to anybody, anytime, anywhere

How to talk to anybody, anytime, anywhere
Chris Widener

 

Chris Widener on yhdysvaltalainen kirjailija ja puhuja, jonka teos ”How to talk to anybody, anytime, anywhere” käsittelee puhumisen ja keskustelemisen jaloa taitoa.

Monesti ihmisillä on taipumusta pelätä keskustelua tuntemattomien kanssa. Omat odotukset ja toiveet keskusteluista ovat hyvän kuvan antaminen itsestään, sekä ihailtavan kuvan välittäminen keskustelukumppanille.  Jos kokemattomalle henkilölle tulee eteen tilanne, missä hänen on tehtävänä puhua entuudestaan tuntemattomalle, suurelle yleisölle, on edeltävänä iltana erittäin todennäköistä, että puhuja pyörii sängyssä rauhattomana, demonisoiden pahinta mahdollista skenaariota, kuten housujen unohtamista kotiin, ja sen tajuaminen vasta lavalla.

Teoksessa käydään läpi keinoja ja asioita, jotka omaksumalla kykenee keskustelemaan kenen kanssa tahansa – missä tahansa. Kolme kohtaa sisällään pitävä toimintaohje kuuluu kutakuinkin näin: Kysy kysymyksiä, löydä yhteistä välillenne sekä jatka niiden suuntaan. Ihmisten ei tarvitse olla kiinnostavia, jotta voisivat keskustella muiden kanssa, riittää kun olet kiinnostunut. Ihmisillä on luontainen tarve saada kertoa itsestään muille, ja nauttivat siitä suuresti, kun joku kiinnostuu tarinastaan. Tilanteesta riippuen, tulee käyttää omaa arviointikykyään sopivien kysymysten valitsemiselle. Kun olet löytänyt teitä yhdistävän tekijän tai asian, jatka kysymysten kysymistä. Tämä saa todennäköisesti aikaan keskustelua käytävän ihmisen kanssa tilanteen, jolloin häntä kiinnostaa sinun näkemyksesi tai kokemuksesi asiasta. Tällöin saadaan aikaan dialogia, joka saa kummankin keskustelussa mukana olevan henkilön vastaanottavaksi, jolloin syntyy tilanne, missä on suotuisaa rakentaa luottamusta keskustelussa olevien välille. Tämänkaltaisessa tilanteessa on kultaa, jos pystyt tuomaan esiin jonkin neuvon tai faktan, jonka avulla saat keskustelukumppanisi ajattelemaan käytyä keskustelua vielä myöhemminkin.
Olen tiedostamattani käyttänyt näitä keinoja jo pitemmän aikaa, joten ne eivät juurikaan ole uutta tietoa. Haluan silti kehittää vuorovaikutus- sekä keskustelutaitojani kohti päämäärää, missä en enää pelkäisi ja turhaan demonisoisi tilannetta etukäteen. Jännittäessäni alan helposti puhumaan nopeasti ja epäselvästi, ja alan hengittämään niin kevyesti, että se alkaa haitata esiintymistä.

Aidosti uteliaalla, sekä ihmisistä kiinnostuneella henkilöllä tämänkaltainen käytös tulee luonnostaan, mutta sitä pystyy silti jatkojalostamaan. Puhumisen taitajaksi ei synny ketään, vaan se on taito, joka muovautuu ja kehittyy läpi elämän. Äänikirjassa mainittiin myös henkilöiden nimien painaminen mieleen heti, sekä painotettiin käyttämään sitä sopivissa tilanteissa. Itse olen tästä eri mieltä, ja koen tilanteen epämieluisaksi, jos tuntematon henkilö kutsuu minua etunimelläni jo ensimmäisellä tapaamisella.

Älä keskeytä mua! Markkinointi sosiaalisessa mediassa

Luin sosiaalisen median markkinointikeinoja käsittelevän teoksen nimeltä Älä keskeytä mua! Kirja on Teemu Korpi nimisen kaverin teos vuodelta 2010, eli hieman nykyaikaisia keinoja ja tapoja jäljessä kulkeva opus.

Kirja oli mielestäni aika ajoittain raskasta luettavaa, johtuen varmastikin siitä seikasta, että jotkin asiat olivat jo itsestään selvyyksiä, sekä jotkut esimerkit eivät enää kohdanneet nykypäivän faktojen kanssa.

Mielenkiintoiseksi aihealueeksi nousi itselleni ns. gurun statuksen saavuttaminen oman yrityksen toimialaan sidonnaisissa someryhmissä. Esimerkiksi autokorjaamolla tämä toimisi seuraavasti. Autokorjaamon ammattitaitoinen yrittäjä liittyy ”VAG kotikorjaamo” ryhmään, jossa tarkoituksena on jakaa jäsenten kesken vinkkejä ja neuvoja koskien tietyn autovalmistajan yleisimpiä tyyppivikoja, niiden hyväksi havaittuja korjausmetodeja sekä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ajoneuvojen toimivuuden takaamiseksi. Korjaamoyrittäjän tulee jakaa hyödyllisiä, jopa rahan arvoisia neuvoja ilmaiseksi, jotta hänen käyttäjänsä tulisi tunnetuksi ja nähdyksi usealla eri keskustelualueella. Tämä lisää liikennettä hänen sosiaalisen median käyttäjällään, jolloin hyvä tapa ohjata potentiaalista asiakasvirtaa kohti hänen yritystään on lisätä oman yrityksen sosiaalisen median kanava hänen henkilökohtaisen profiilin bioon.

Yrittäjän tulee siis luoda arvokasta sisältöä, joka hyödyttää muita kanavalla aktiivisesti toimivia potentiaalisia asiakkaita. Sisältöä tulee tuottaa tarpeeksi usein, sekä riittävän monelle kanavalle. Julkaistun sisällön tulee välttää yhdentekevää suuntausta, jolloin muiden ryhmäläisten näkemys sinusta ei ole negatiivinen. Esimerkiksi varaosatarjouksen liittäminen kotikorjaamoryhmässä käytyyn keskusteluun OEM jarrupalojen kestävyydestä verrattuna kiinalaisiin jarrupaloihin, voi monen keskustelussa kommentoineen käyttäjän mielipide sinusta olla ”helppoheikki”. Todennäköisesti kannattavampaa, kohti guruasemaan kantavaa keskustelua olisi esimerkiksi todeta OEM jarrupalojen kestävyys sekä toimivuus vielä pitkänkin ajan jälkeen, sekä jakaa ryhmälle esimerkiksi saksalainen varaosaliikkeen tarjous kyseisestä osasta, joka lähestulkoon aina on halvempi verrattuna suomalaiseen varaosaliikkeeseen. Tässäkin tilanteessa autokorjaajalle jää mahdollisuus hyötyä julkaisustaan, mainostaa edullista jarrupalojen asennusta.
Aion hyödyntää tätä keinoa tulevaisuuden markkinointiprojekteissa, joissa olennaisena osana on sosiaalisen median markkinointi. Kommentointi ja keskusteluissa aktiivisena oleminen vaatii tietynlaista yrittäjää, joten se ei tietenkään ole ilmiselvää kaikille.